Israel alistaa palestiinalaisia, jotka alistavat palestiinalaisia naisia. Betlehemissä jumalan nimen jatkuminen vaatii pienen pojan. Ekhlas Adnan on onnekas: hänellä on kannustava isä.
Jos puhut täällä seksuaalikasvatuksesta, se on pahasta”, Ekhlas Adnan puuskahtaa.
Adnan on 19-vuotias journalismin opiskelija Betlehemistä. Hän asuu palestiinalaisessa Dheishen pakolaisleirissä vanhempiensa ja viiden veljensä kanssa. Opiskeluidensa lisäksi hänellä on työn alla oma televisio-ohjelma arabialaisen yhteiskunnan sosiaalisista ongelmista.
Ohjelma on joutunut vastatuuleen jo ennen kuvausten aloittamista. Seksuaalikasvatuksesta puhuminen yhdessä jaksossa ei sopinut paikallisen Alkul-TV-kanavan johtajalle.
”Aihe on tabu, ja seksuaalisuudesta puhumista ylipäätänsä pidetään paheksuttavana.”
Adnan hakeekin nyt rahoitusta ohjelmalleen toiselle palestiinalaiselle kanavalle.
Moni tyttö aloittaa seksielämänsä avioliitossa täysin tyhjän päältä. Nuoret etsivät apua internetistä ja lehdistä. Adnan tyrmää nuorten selaamat sivut iljettäviksi, hänen mielestään niiden antama kuva seksuaalisuudesta ja seksistä on vääristynyt.
Arabikulttuurissa valvotaan tarkkaan nuorten välisiä suhteita. Jos tyttö ja poika harrastavat seksiä ennen naimisiinmenoa, pyritään se tietenkin salaamaan.
”Kiinni jääneitä tyttöjä tapetaan yhä. Epäreilua kyllä, poika saa elää”, Adnan kertoo. ”Suutelemista ja esiaviollista seksiä tapahtuu. Täällä ei vieläkään ymmärretä, että tappaminen ei ratkaise mitään.”
Tyttölapsen syntyminen perheeseen herättää ristiriitaisia tunteita arabeissa, varsinkin miehissä. Tytöt ja pojat arvioidaan eri asteikolla. Adnan huomauttaa, että teko, mistä poikaa ylistetään, saattaa tytön tekemänä jäädä täysin vailla huomiota.
”Kun minä synnyin, isäni oli ikionnellinen. Setäni sitä vastoin ei ollut kovin innoissaan. Täällä ajatellaan, että poika on tietenkin parempi, koska hän jatkaa sukua ja kantaa perheen nimeä.”
Yhteisöllisyys Lähi-idän kulttuureissa poikkeaa suuresti länsimaisesta systeemistä, jossa perheet asuvat erillään ja vanhuksia kuolee yksinäisyydessä. Yhteisöllisyydessä on kuitenkin suuria rakoja, kun on kyse isien ja tyttärien suhteista. Vaikka tytöt kasvatetaan kunnioittamaan isäänsä perheenpäänä, ei sukupolvien välinen kommunikaatio ole vapaata.
”Tytöt voivat olla hyvin ahdistuneita isiensä suhteen. Harva tyttö uskaltaa kertoa esimerkiksi ongelmistaan poikien kanssa. He tietävät, että heidän kunnioittamansa isä tuomitsee heidät.”
Tämä johtaa vielä vakavampiin ongelmiin.
”Kun tytöt eivät voi puhua ja elävät syyllisyydessä, moni masentuu ja tekee itsemurhan. Jos isä ei voi auttaa tytärtään, kuka sitten?” Adnan penää.
”Sellaistakin tapahtuu, että tyttö tulee koulusta ja kotona isä sanoo: ’Onneksi olkoon, sinä menet naimisiin!’ On sietämätöntä, että tyttöjen tunteita ei ajatella, mekin olemme ihmisiä.”
”Elämme miesten yhteiskunnassa. Täällä sanotaan, että nainen ilman aviomiestä on heikko. Jos haluat olla heikko, sinua ei kunnioiteta. Jos haluat olla vahva, silloin olet vahva!”
Mennessään naimisiin nainen siirtyy isältä miehensä vastuulle. Adnan hermostuu siitä, että miestä pitää kohdella kuin jumalaa, joka on muslimeille kaunis ja pyhä asia.
”Tytöille opetetaan, että aviomies on kotona pieni jumala. Uskontomme mukaan jumalalle ei saa sanoa ei.”
Vaikka yliopistoissa noin 70 prosenttia opiskelijoista on naisia, harva jatkaa opiskelua tai uraansa naimisiinmenon jälkeen.
”Heidän pitäisi opetella pitämään päänsä.”
Vaikka Adnan näkee arabien yhteiskunnassa suuria eroja naisten ja miesten arvostuksen välillä, journalisteina sukupuolet ovat hänen mielestään tasavertaisia.
”Toimittajan sukupuolella ei mielestäni täällä ole väliä. Haastattelua tekemään tuleva mies tai nainen otetaan vastaan samalla tavalla. Kyse on ammattitaidosta ja persoonasta.”
Adnanin oli helppoa valita toimittajan ammatti. Hänen isänsä teki uran uutistoimittajana sanomalehdessä. Perheen kasvettua isoksi ei toimittajana työskentely enää riittänyt elättämään koko taloutta. Nykyään Adnanin isä ajaa taksia.
Toimittajana Adnanin on oltava siellä missä tapahtuu, keskellä yötäkin. Hänen mukaansa naisten työskentely ja poissaolo kotoa varsinkin iltaisin on miehille iso pala nieltäväksi.
”Kun kerroin äidilleni haluavani toimittajaksi, hän järkyttyi. Hän oli varma, että jos rupean toimittajaksi, en tule koskaan pääsemään naimisiin. Myös eräs tapailemani poika olisi halunnut minun vaihtavan opiskelemaan lastenhoitoa.”
”Isäni sen sijaan on aina ollut hyvin kannustava, ja hän on onnellinen uravalinnastani.”
Sonja Hyppänen
