Kiistelty toimittaja Ari Korvola kertoo, miksi Yle kävi ahtaaksi.
”Lienet oikeassa, on aika resuneerata asioita”, toimittaja Ari Korvola vastaa Voiman haastattelupyyntöön. Journalisti-lehdessä on juuri kerrottu, että Korvola vaihtaa työnantajaa Yleisradiosta viikkolehti Seuraan.
”Ostan aina itse pullat kun minut pyydetään haastatteluun”, Ari Korvola kertoo viikkoa myöhemmin Voiman toimituksessa ja laskee pöydälle pussin, jossa on kampaviinereitä. Riippumaton toimittaja ei syö maksettua pullaa.
Pannussa jo tunteja käristyneen kahvin Korvola juo mustana ilmeen värähtämättä, kuten toimittajan kuuluu. Muuten Korvola on poikkeuksellinen toimittaja. Hän on itse uutinen, viimeistään syyskuussa 2009 lähetetyn TV2:n Silminnäkijän Matin talot -jakson jälkeen.
Ohjelman väitteet pääministeri Vanhasen ja keskustan Nuorisosäätiön korruptiosta kuuluvat jo nyt journalismin kaanoniin, mutta tekijälle itselleen jakso nosti lopulta tien pystyyn Yleisradiossa.
Ylen tilanne on ollut sekava jo vuosia. Rahoitusratkaisun siirtyminen vaalien yli on vaikuttanut Yleisradion henkilösuhteisiin, Ylen ja poliitikkojen suhteisiin ja ohjelmatuotantoon.
Kaaos kiteytyy Korvolan urakiertoon. Hän jättää taakseen hyvin erinäköisen talon kuin se Yle, johon hänet palkattiin 1970-luvulla nuoremmaksi uutistoimittajaksi.
Korvolalle poliitikkojen tuohtumuksessa ei ole mitään uutta. Kun hän aloitti Ylellä, talossa elettiin Reporadion jälkeisiä aikoja.
”70-luku oli poliittista pakkopaitaa. Ilmapiiri alkoi vapautua 80-luvulla, kun olin tv-uutisissa. Silloinkin oli hankauskohtia. Muistan kun tein jutun petetyistä vaalilupauksista vuonna 1983. Olin tv-uutisten nuorempia reporttereita. Establishment ja Kalevi Sorsa suuttuivat aivan jumalattomasti, ja siitä tuli isompi rähäkkä.”
Niihin aikoihin Korvola alkoi kokeilla erilaisia uusia muotoja, koska oli ”nuori ja hölmö” ja Ylessä kannustettiin rohkeuteen.
”Tv-uutisiin hakeutui silloin elokuvan harrastajia, jotka yrittivät olla visuaalisia. Tehtiin esimerkiksi Dallas-parodiaa. Kokeilut herättivät silloin paljon huomiota, vaikka jälkeenpäin ajatellen ne olivat aika vaatimattomia.”
”Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen esimies Osmo A. Viio antoi silloin lausunnon, että sellainen ei sovi tv-uutisiin. No eihän se tietenkään sopinut”, Korvola naurahtaa.
Dramaturgiset jipot ja kokeileva asiajournalismi ovat edelleen Korvolan tavaramerkkejä. Monet muistavat vaikkapa Korvolan toimittaman MOT:n Huono ohjelma -jakson viime maaliskuulta, jossa hän paljasti valtionhallinnon kaksinaismoralismin.
Valtion tuottavuusohjelma oli muuttunut saneerausohjelmaksi. Samaan aikaan kun muun muassa poliisi, tulli ja vankeinhoito joutuvat karsimaan työntekijöitään, ministerit laajentavat omaa avustajakaartiaan.
Vuonna 2003 valtiolla oli 125?000 työntekijää. He mahtuisivat 25?000 Fiat Puntoon. Nyt työntekijöitä on 84?000. Puntoja tarvittaisiin enää 17?000, ohjelmassa kerrottiin.
Korvola konkretisoi tuottavuusohjelman vaikutuksia tunkemalla ujosti hymyileviä poliiseja Fiat Puntoon.
”Telkkariohjelmien dramaturgia nykyisin ei voi olla pelkkää esitelmää. Siinä pitää olla jotakin sellaista joka saa suuretkin porukat kiinnostumaan politiikasta ja sen rakenteista.”
Korvola osoitti tuottavuusohjelman lupaukset kuplaksi. Kun alun perin piti saada enemmän väkeä kentälle ja vähennettyä pomoporrasta, kävikin päinvastoin.
Myös Yleisradiossa on yritetty sopeutua jatkuviin organisaatiouudistuksiin.
”Aikaisemmin organisaatio oli käsittämätön, nyt se on vielä käsittämättömämpi. Uudistusta perusteltiin sillä, että lattiatasolle tulee enemmän työntekijöitä ja pomot vähenevät. Kävi juuri päinvastoin, ja tämän mä olen kuullut pomokerroksesta”, Korvola kertoo.
”Kävin kesän alussa yhenlaista kehityskeskustelua. Kysyin pomoilta, että mitä tässä firmassa on tapahtunut? Ykskin sanoi, että Korvo, ei tää ole enää sama talo, tää on ihan eri talo.”
”Alipäälliköt ovat äärimmäisen stressaantuneita. He eivät tiedä mikä heidän toimenkuvansa on, ja samalla he taistelevat reviireistä ja palavat loppuun.”
Ulkopuolelta katsottuna Korvola näyttää poliittisten voimasuhteiden mukaan kimpoilevalta flipperikuulalta, jonka ura lähti menemään päin mäntyä Matin talot -ohjelman jälkeen. Korvola protestoi: ”Päin mäntyy meneminen? Mitä se on? Mikä journalistin ura voi olla? Tehdä juttuja!”
Mutta silti.
Viimeisin organisaatiouudistus pyyhkäisi Korvolalta esimiehen tuolin alta, kun koko pakka sekoitettiin ja kaikki paikat pistettiin hakuun.
”Mä ihan piruuttani hain sitä omaa duuniani. Mulle kerrottiin etukäteen miten siinä käy, mutta halusin nähdä omin silmin miten se pelataan.”
”Mä oisin jäänyt esimieshommasta ennen pitkää veks – mutta en tolla tavalla! Sitähän mä en tiedä, jos ihmiset on kauhean kohteliaita ja ollaan esimerkiksi sitä mieltä, että mä olen tehnyt huonosti työni tuottajana, mutta sitä ei ole ainakaan ääneen sanottu.”
Korvolalle tarjottiin mahdollisuutta jatkaa toimittajana.
”Journalistin perusduunin tekeminen on helkkarin hauskaa! Minulta kysyttiin mielipidettä, että haluanko jatkaa A-studiossa tai MOT:ssa määräaikaisena. Sanoin, että mielelläni olisin MOT:ssa, kun olen ollut siellä aikaisemmin.”
Korvolan esimiestehtävät vaihtuivat äitiysloman sijaisuuteen ohjelmassa, jota hän itse oli 1990-luvulla perustamassa.
Korvola listaa Matin talot -ohjelman tuotantotiimin myöhempiä vaiheita. Kaikki muut ovat edelleen vastaavissa tehtävissä Ylessä kuin aiemmin.
”Ohjelman tekijä on sitten kantanut vastuuta.”
”Jokainen, jolla on mahdollisuus, pelastaa tietysti takapuolensa. Johonkin se vastuu täytyy kiinnittää ja viestiä myös poliitikoille, Timo Kallille, että hei, me ollaan tehty jotain.”
”Tajusin, että mulla ei ole kavereita Ylessä. Mä oon riesa.”
Ensin oli keskustan kansanedustaja Timo Kalli, joka möläytti Ylen A-Studiossa toukokuussa 2008, että hän ei täytä vaalirahailmoitustaan, koska lain rikkomisesta ei seuraa rangaistusta.
Jatko on kaikille tuttu. Kaikki suuret puolueet, etenkin keskusta ja kokoomus, olivat tahriutuneet epämääräisiin vaalirahadiileihin pikkurikollisten liikemiesten kanssa.
Skandaali kärjistyi pääministerin muistamattomuuteen ja lopulta eduskunnan täysistuntoon 30. syyskuuta 2009, jossa keskusteltiin hallituksen ja pääministerin luottamuksesta.
Samalla puitiin myös muun muassa Sampo-pankin jättilahjoitusta kokoomukselle, ministerien epäselviä vaalirahailmoituksia ja työmarkkinajärjestöjen tukea vasemmistopuolueille.
Kaksi päivää ennen täysistuntoa Korvola tipautti pommin. Hänen toimittamansa TV2:n Silminnäkijä-ohjelman jakso Matin talot esitettiin 28. syyskuuta 2009. Korvola paljasti pääministeri Matti Vanhasen ja Nuorisosäätiön korruptiovyyhdin tilanteessa, joka oli jo valmiiksi tulehtunut.
Vanhanen piti taitavan tiedotustilaisuuden heti seuraavana päivänä, 29. syyskuuta. Hän käänsi median huomion laajemmista korruptioepäilyistä yhteen pieneen yksityiskohtaan: kasaan lautoja.
”Ainoa tilaus valtakunnalliselle rakennusliikkeelle, jonka olen tehnyt, liittyi pienehkön tuppeensahatun koivuerän tilaamiseen, joka käytettiin kirjahyllyn rakentamiseen”, Vanhanen väitti.
Seuraavan päivän eduskunnan täysistunnossa, 30. syyskuuta, keskustan ja kokoomuksen kansanedustajat haukkuivat Yleisradiota politikoinnista ja yrityksestä kaataa pääministeri ja hallitus. Lähdesuojan heikennystä ja Yleisradion tarkempaa poliittista kontrollia väläyteltiin useassa puheenvuorossa.
Timo Kalli uhkaili julkisesti Yleä rahoitusongelmilla, kuten hänen tapansa on.
Korvolan ja median riippumattomuuden kiivain puolestapuhuja täysistunnossa oli kokoomuksen Tuulikki Ukkola, joka on taustaltaan toimittaja.
”Vanhanen ei aio haastaa Yleä oikeuteen. Miksi ei? Miksi ihmeessä ei?” Ukkola kysyi tuolloin hallituskumppaneiltaan.
”Jos pussissa on puhtaat jauhot, niin ei muuta kun oikeuteen”, Ukkola pauhasi. Ohjelman lähde oli sopinut Ylen kanssa kirjallisesti, että mikäli oikeuteen päädytään hän on valmis todistamaan.
Julkinen keskustelu jatkui kiivaana pitkään, ja Julkisen sanan neuvostolle tehtiin ohjelmasta kaksi kantelua. Lopulta joulukuussa 2009 JSN katsoi, että Matin talot noudatti hyvää journalistista tapaa. Päätös ei syntynyt helposti. Neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen erosi protestina neuvoston kannalle.
Ohjelman tärkein lähde, josta puhutaan nykyään ”lautakasalähteenä”, pysyi lähdesuojan takana eikä tullut julkisuuteen. Hänen ei tarvinnut, sillä oikeuteen ei menty.
Poliitikkojen painostus Yleä kohtaan on Korvolan mukaan aina ollut kovaa, mutta nyt se otetaan vakavammin kuin ennen.
”Painostus tulee läpi silkkihansikkain, mutta se tulee sieltä läpi.”
Korvola puhuu positiiviseen sävyyn esimiehestään Jyrki Richtistä, jokayhdessä silloisen toimitusjohtajan Mikael Jungnerin kanssa seisoi Silminnäkijä-ohjelman takana.
Suhde uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittajaan Atte Jääskeläiseen on monimutkaisempi.
Yle Uutisia vuodesta 2007 päätoimittanut Jääskeläinen sai vastuulleen vuoden 2011 alusta myös Ylen ajankohtaistoiminnan.
Korvola siteeraa Helsingin Sanomien toukokuista juttua, jossa Jääskeläinen katuu sitä, että Yle ylipäätään julkaisi lautakasajutun.
Kysymme Korvolalta, onko hän kuullut niin sanotusta ajankohtaistoimituksen listasta, jonka Voima sai haltuunsa syyskuussa. Kirjelmä on otsikoitu suoraan Jääskeläiseen viittaavalla piikillä: ”Luotettavaa journalismia, kenen silmissä?”.
Kirjelmään on listattu uutis- ja ajankohtaistoimituksessa närää aiheuttaneita juttujen hyllytyksiä. Ylen johtajistoa vaivaa paniikki, kirjelmässä kuvaillaan.
Korvola sanoo, että ajankohtaistoimituksen arki on hänelle nykyään etäistä, mutta kertoo kuullensa, että toimituksessa on ollut kevään mittaan pientä kapinaa. Hänen mielestään ongelmat johtuvat pelosta.
”Kuljetaan vähän kyyristellen, ollaan kilttejä poliitikoille, jotta se rahoitus saatas kuntoon”, Korvola sanoo painokkaasti.
Digitaalisuuteen siirtyminen oli lähtölaukaus Ylen alamäelle, Korvola arvelee. Silloin tv-maksutulot alkoivat vähentyä. Samalla Yle myi pois omaisuuttaan.
”Kaikki lähti sieltä Wessbergin ajoista, kun myytiin jakeluverkosto ranskalaisille. Sieltä saatiin paljon fyrkkaa, joka sitten tuhlattiin muutamassa vuodessa.”
Julkiset rakenteet ovat alkaneet rapautua kaikkialla samaan aikaan. Journalismin kehitys seuraa talouspolitiikan ja arvojen muutoksia. Reporadion aikaan 1970-luvulla journalismi oli säänneltyä, 1980-luvulla vapauduttiin ja 1990-luvun puolenvälin jälkeen on eletty jatkuvassa kriisissä.
Arvojen muutoksesta kertoo esimerkiksi se, että Suomessa verotietojen ja varallisuuden läpinäkyvyyttä ei enää pidetä tärkeänä. Läpinäkyvyyttä alettiin purkaa poliittisella ohjauksella joulukuussa 2005, kun valtiovarainministeri Eero Heinäluoman (sd.) johdolla poistettiin varallisuusvero. Heinäluoma lupasi, että varallisuustietojen julkisuudesta pidetään huolta, mutta lupausta ei koskaan täytetty.
Ylen arvot noudattelevat yhteiskunnan arvoja. Yhtenä arvovalintana Atte Jääskeläinen päätti lakkauttaa Ylen verokoneen, koska sitä ei enää voi ”vilpittömästi ja journalistisesti perustella”.
”Minkä takia julkaista laajaa ihmisjoukkoa koskevia tulotietoja, jos nämä ihmiset eivät ole vallankäyttäjiä ja heidän henkilökohtaisilla tulotiedoillaan ei ole yleistä merkitystä”, Jääskeläinen kommentoi Yle esittää -lehden numerossa 1/2011.
Päättely on linjakasta. Miksi journalistit puolustaisivat verotietojen ja varallisuuden läpinäkyvyyttä, kun vasemmiston ministeritkään eivät sitä enää tee?
Korvolan lähdön pohjimmainen syy ei taida lopultakaan olla lautakasa tai rahoitusratkaisun viivästyminen. Korvola kokee, että häneltä on katoamassa ammatti-identiteetti alta.
Hänen mukaansa tutkivaa journalismia pidetään Ylessä enää harmillisena ja kiusallisena journalismin lajina, joka tuottaa vain vaikeuksia.
”Se on huonolla hapella, siihen ei satsata enää. Se häipyy ja hiipuu.”
Kun MOT perustettiin vuonna 1996, se oli suoraan TV1:n päällikön Astrid Gartzin alaisuudessa. Resurssit olivat hyvät, ja väliportaan pomot puuttuivat.
”Ohjelman asemaa organisaatiossa on kadehdittukin varmasti”, Korvola haikailee.
Melkein jokaisen ohjelman yhteydessä tuli haasteita, rikosilmoituksia ja kanteluita, mutta se kuului asiaan. Ajan mittaan pomojen määrä ja ”filtterit” lisääntyivät. Oireita muutoksesta alkoi näkyä 2000-luvun alussa.
”Vuonna 2003 toimituspäällikkö välitti lakiasianosaston viestin, että Korvolalta ei saa tilata juttuja, koska niistä syntyy aina rettelöitä.”
”Sanoin, että hei camoon, ette kai te lakiasianosastolta ohjeita ota? Kuka tässä talosa ohjelmapolitiikasta määrää? Toimituspäällikkö sanoi, että ai niin, tosiaan joo.”
Nykyään Korvolan mielestä MOT:hen eli ”Mottiin” ei ole sitouduttu, eikä sitä juuri tunneta uudessa yksikössään. Eniten häntä tuntuukin kirpaisevan se, että MOT siirrettiin uutis- ja ajankohtaisohjelmien kyljestä Luovat sisällöt -osastolle.
”On olemassa tuhannen hengen journalistinen yksikkö, se varsinainen nyrkki, johon kuuluvat muun muassa uutis- ja ajankohtaisaiheet, urheilu, alueelliset. Ja sitten on muu porukka, eli luovat sisällöt – ja Motti on siellä! Se ei ole esimerkiksi vaikka dokumentin kyljessä vaan Poliisi-TV:n ja Kuningaskuluttajan kyljessä.”
Uutis- ja ajankohtaisohjelmat on Ylen arvostetuin yksikkö, jonka ulkopuolista Yleä Korvola ei liikoja noteeraa.
”Motin asema on huikeesti erilainen kuin silloin kun se perustettiin. Se on tungettu sinne takaviistoon. Ja olen saanut kuulla, että luovien sisältöjen pomo Ville Vilén on kysellyt, että onko MOT ylipäätään tärkeä ohjelma.”
”Pitäisikö meidän alkaa tehdä Motteja siitä, että joku myy paskoja farkkuja, joihin tulee heti reikä kolmannella pesukerralla? Kun ne pienemmät ei tule rettelöimään lakimiesten ja rahotusratkaisujen kanssa.”
”Oli hienoa olla Ylessä silloin kun se oli huipulla”, Korvola toteaa.
Poliittiset voimasuhteet muuttuvat jatkuvasti, ja jos niitä yrittää ennakoida, journalismi kärsii.
”Nyt oli tänään viimeks juttua lehdessä, että miten se rahotus pitäisi järjestää. Demaritkin rupee menemään sekaisin, taas jälleen kerran. Jungner sanoo toista, ja Kiuru sanoo toista.”
Haastattelupäivänä 20. syyskuuta SDP:n puoluesihteeri ja Ylen entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner sanoi Helsingin Sanomissa kannattavansa sitä, että Yleä alettaisiin rahoittaa valtion budjetista. Viestintäministeri Krista Kiuru oli kannassaan epämääräinen.
”Tää on äärimmäisen hyvä tilanne poliitikoille, että ne saa pidettyä jumalauta Yleä munaskuista kiinni ja puristettua.”
Viime päivinä toimittajat ovat seuranneet muun muassa Journalisti-lehden sivuilta Korvolan ja päätoimittaja Atte Jääskeläisen debatointia Ylen nykytilasta ja Korvolan asemasta. Miehet tuntuvat olevan erimielisiä lähes kaikesta. Herttaista kyllä, kun Voima kysyi Jääskeläisen kantaa budjettirahotusmalliin, paljastui, että tässä yhdessä asiassa kiistakumppanit ovat samoilla linjoilla. Kumpikaan ei halua rahoitusta julkiseen budjettiin, tosin eri syistä.
Vallan vahtikoirana Korvola on huolissaan journalismin vapaudesta. Miten toimittajat voivat tehdä kriittisiä juttuja henkilöistä, jotka päättävät heidän palkastaan?
Jääskeläinen korostaa vastaavansa vain yksityishenkilönä, ei Yleisradion suulla.
”Pääargumenttini on hiukan erilainen kuin klassinen journalismin riippumattomuus-argumentti. Budjettirahoitus altistaisi Yleisradion jokavuotiselle poliittiselle lobbaukselle, joka näyttää olevan kovin intensiivistä erityisesti yksityisen median puolelta.”
Korvolan mielestä poliitikot vaikuttavat Ylen toimintaan liikaa jo nyt. Sen seurauksena ”Yle tekee kiltisti duunia, välittää uutisia ja lausuntoja sellaisenaan ilman, että se kauheasti analysoi.”
Rohkea ja kyseenalaistava journalismi on tämän kehityksen uhri. Tutkiva journalismi on toki kalliimpaa kuin uutisten välittäminen, mutta rahaan vedoten on myös helppo keino naamioida varovaisuus hyveeksi.
”Ensimmäisen kerran olen semmoisessa tilanteessa, että ei ole ketään isoa pomoa, joka seisoisi takanani ja uskoisi ja luottaisi minuun”, Korvola viittaa kuluneeseen vuoteen.
”Olen aina ripustautunut pomoon, joka on tukenut, luottanut ja puolustanut.”
”Kyllä niitäkin ohjelmia tarvitaan, että poliitikko tulee Lauantaiseuraan ja saa sanoa siellä mitä haluaa ja siitä tehdään uutisia koko päivä”, Korvola toteaa vilpittömään sävyyn mutta kärjistää perään:
”Tai että A-plussaan saa tulla vuorineuvos kertomaan missä nyt mennään ja kuinka järkevää ja viisasta on irtisanoa monta sataa ihmistä.”
”Tällainen journalismi maksaa vähän, mutta miksi Ylen pitää olla vielä kiltimpi vuorineuvoksille kuin Kauppalehti tai Hesari?”
”Ei sillä yleisön luottamusta saada, vaan eliitin luottamus. Yleisön luottamus saadaan juuri niin, että tuuletetaan, ravistellaan ja ollaan rohkeita.”
2000-luvun puolivälissä Korvola toimitti muutaman Taunus-nimisen tutkivan journalismin rajoja venyttäneen ohjelman, jossa hän ajoi vanhalla autonrähjällä aiheiden perässä paikasta toiseen.
”Olin kulahtanut baskeripäinen veteraanitoimittaja, ryppyinen perperi päällä. Tarkoitus oli leikata tutkivan journalismin pönäkkyyttä ja vaikeatajuisuutta. Tarkkoja katsojalukuja en enää jaksa muistaa – keskimäärin kuitenkin puolen miljoonan paremmalla puolella.”
Tätä projektia hän olisi mielellään jatkanut tultuaan passitetuksi takaisin toimittajan hommiin..
”Alemmat päälliköt innostuivat, se olis maksanut saman verran per jakso kuin MOT. Että teenkö mä sitten Taunus- tai Motti-nimellä niin hinta olis ollut sama. Pitkän veivaamisen ja odottelun jälkeen kesän alussa selvisi, että ei käy. ”
Kun Seurasta esitettiin pyyntö ja lehti vielä uusi sen, Korvola päätti tarttua tarjoukseen. Päätökseen lienee vaikuttanut myös helmikuussa saatu virallinen varoitus. Kahdesta sellaisesta seuraa potkut.
”Ajattelen positiivisesti nyt tätä lähtöäni toiseen mediaan. Toivon, että se on viesti poliitikoille, että jes, pahis saatiin veks, että nyt voidaan laittaa sitä rahoitusta kuntoon. No onhan tää pirun naivia, mutta näin mä voisin sitä hyväntahtoisesti ajatella.”
”Seura haluaa nostaa profiilia asiajutuissa. Mikäs siinä, tuon itseni. En ala julistaa, että haluan jotain, vaan teen niin kuin työnantaja haluaa.”
Sen kun näkisi.
_______________
Varoitus
Yleisradion muovimatot alkoivat polttaa toimittaja Ari Korvolan jalkojen alla viime helmikuussa. Korvola oli kirjoittanut Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen, jossa hän kertoi, että hänellä ei ole osaa viimeisimpään Nuorisosäätiökohuun. Keskustan poliitikot pillastuivat, kun Ajankohtainen kakkonen oli väittänyt pääministeri Kiviniemen saaneen vaalitukea Nuorisosäätiöltä.
Korvola vhjaisi kirjoituksensa lopussa, että sen sijaan hänellä on valmiina julkaisupäätöstä odottava jatkouutinen, joka liittyy samaan teemaan kuin ex-pääministeriin puutavarahankinnat.
Jatkojutun aiheena olivat Merja Vanhasen kiinteistökaupat. Korvolalle oli vuodettu kaksi Nuorisosäätiön toimitusjohtajan Jorma Heikkisen lähettämää sähköpostiviestiä.
Ensimmäisen vastaanottaja on rakennusyhtiö YIT:n Harri Isoviita.
”Olen pääministerin asialla”, Heikkinen kirjoittaa ja tarkentaa, että Vanhanen ”ei itse halua olla esillä missään muodossa tässä asiassa”. Heikkinen kysyy, voisiko erään Klaukkalassa sijaitsevan asuntokohteen kaupat tehdä ilman välittäjää.
Toinen meili on lähetetty Merja Vanhaselle. Viestissä Heikkinen antaa sen YIT:n työntekijän yhteystiedot, jonka kautta kaupat voisi hoitaa. Heikkinen ohjeistaa myös välttämään erästä henkilöä siksi, ettei asiasta tulisi liian julkista.
”Totta kai kuvittelin vanhalla kokemuksella, että se kiljuen skuuppina julkaistaan, ja menin jälkeenpäin ajatellen varomattomasti jo etukäteen puffaamaan sitä Helsingin Sanomissa. Ja sitten kävi miten kävi, se laitettiin hyllyyn ja mulle rätkästiin varoitus.”
Varoitus tuli epälojaaliudesta työnantajaa kohtaan. ”Annoit vastoin tiedossasi olleita tosiaisoita ymmärtää, että ns. lautakasajutussa olisi julkaisukelpoinen juttu valmiina”, Yle Asian päällikön Ilkka Lehtisen antamassa varoituksessa sanotaan.
Korvolan mielestä häntä syytettiin valehtelusta.
Samat tiedot paljastuivat myöhemmin, kun Kimmo Sasi päätti julkaista netissä eduskunnan perustuslakivaliokunnan hallussa olleet poliisin esitutkintapöytäkirjat.
”Sitten se ei ollut skuuppi enää. STT löysi sen ensimmäisenä ja laittoi sen ulos samana iltana klo 22.47.”
Myöhemmin muun muassa Hesari ja Ilta-Sanomat uutisoivat asiasta.
Korvolan mielestä Ylen päätös olla julkaisematta juttua liittyy ylivarovaisuuteen ja siihen, että Yle on tehnyt linjanmuutoksen myös alkuperäisiin Silminnäkijä-ohjelman väitteisiin.
”Virallisesti linjaa ei ole muutettu, mutta uutispäätoimittaja Jääskeläinen sanoi Helsingin Sanomissa kesällä, että sitä juttua ei olis pitänyt koskaan tehdä. Eräällä tavalla se on käännekohta. Hän puhui yhtiön suulla, käytti yhtiön puhevaltaa. Onko nyt yhtiön linja muuttunut, siitä miten Jungner tai Richt sen aikoinaan linjasivat?”
”Kun halutaan kiistää, että alkuperäistäkään lautakasatarinaa ei ollut, niin ei tätäkään ole voinut olla. Koska tässäkin keississä paljastuu se ihan sama systeemi. On ollut rakennusfirma, on ollut Nuorisosäätiö ja on ollut Vanhaset.”
Susanna Kuparinen
Lehden mennessä painoon uutisoitiin, että syyttäjä on päättänyt nostaa syytteet Antti Kaikkosta, Jukka Vihriälää & seitsemää muuta Nuorisosäätiön hallituksen jäsentä vastaan.
_______________
Mitä tapahtui, Atte Jääskeläinen?
Ylen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen, mikä sinun tulkintasi lautakasan seurantajutun kohtalosta on?
”Tarkoitatko keväältä Korvolan juttua, jota ei julkaistu?
Kyllä.
”Me olemme tehneet Jyrki Richtin kanssa vastineen, joka julkaistaan Journalisti-lehdessä. Vastineen ydinsisältö on se, että mitään sellaista juttua ei ole ollut. Hesarin mielipidekirjoituksen julkaisemisen jälkeen löytyi Korvolan lähettämä sähköposti, jonka liitteenä oli käsikirjoitusluonnos. Hän ehdotti, että tehtäisiin juttu siitä, että Matti Vanhanen oli yrittänyt ostaa ohi välittäjän asunnon YIT:ltä. Tämä perustui perustuslakivaliokunnan käsittelyssä olleeseen tutkintamateriaaliin.”
”No, jokaisessa sunnuntaihesarissa on mainos, jonka perusteella voi ostaa asunnon suoraan YIT:ltä. Kauppaan pitää liittyä jotakin moraalisesti epäilyttävää, jotta se olisi jutun tekemisen aihe. Taustamateriaalista pitäisi löytyä tieto siitä, että kaupassa on saatu jotakin etua, joka poikkeaa siitä, mitä tavallinen asiakas voi saada. Toinen asia on se, että pitäisi todistaa, että pääministeri Vanhanen on käyttänyt asemaansa hyväksi.”
”Kun Vanhasta kuultiin valiokunnassa, sen niille jäsenille, joita haastateltiin, syntyi käsitys, että Nuorisosäätiön asiamies oli erehtynyt luulemaan, että kysymyksessä on Vanhasten yhteinen asuntokauppa, vaikka kaupat teki Merja Vanhanen. Hän osti asunnon avioeron takia, mutta eroasia tuli julkisuuteen vasta myöhemmin.”
”Asiasta ovat STT ja Hesari julkaisseet uutisen, joka vastasi meidän journalistisen johtomme näkemystä asiasta ja poikkesi siitä, mitä Korvola väitti. Emme siis julkaisseet juttua, jonka kärkeen emme uskoneet. Tämän jälkeen Korvola ei enää meitä tällä jutulla lähestynyt.”
Eli väität, että käytännössä Korvolan juttua ei ole olemassa.
”Juttua ei ole ollut olemassa, mutta käsikirjoitusluonnos on olemassa. On ilmeisesti niin, että Korvola on jatkanut jutun tekemistä, mutta me emme ole olleet siinä mukana. Hän on ideoinut sitä ihan muihin suuntiin.”
Pistettiinkö Korvola tämän perusteella hyllylle?
”Ei, eikä Korvola minun käsittääkseni ollut missään hyllyllä. Korvolahan on ollut Motin toimittajana tekemässä juuri sitä työtä, jossa hän on erityisen hyvä, toimittajan työtä. Korvola on itse päättänyt lähteä Seuraan toimituspäällikkötehtäviin, ja sen jälkeen hän on antanut lausuntoja, että molemmissa taloissa seura paranee.”
Sinun tulkintasi mukaan siis Korvolan siirtämistä esimiesasemasta toimittajan duuniin ei voi tulkita hyllylle pistämiseksi.
”Äsken kuvattuhan tapahtui helmikuussa, Korvolan työtehtävät muuttuivat jo vuodenvaihteessa. Päätös siitä taas tapahtui loka-marraskuussa. Näin se on, täysin yksiselitteisesti.”
Kimmo Jylhämö
_______________
Luottavatko toimittajat Jääskeläiseen?
Voima on saanut käsiinsä nelisivuisen dokumentin ”Luotettavaa journalismia – kenen silmissä?”, jossa viitataan Ylen toimittajien luottamuspulasta suhteessa Ylen päätoimittajan toimintaan.
”Paperissahan ei ole allekirjoituksia. Se on yhden toimittajan tekemä luonnos, josta toimitus totesi, ettei seiso sen takana”, Atte Jääskeläinen sanoo.
Ajankohtaistoimittajien nimissä tehdyssä dokumentissa sanotaan, että ”päätoimittaja Atte Jääskeläinen on viime kuukausina puuttunut Ylen Ajankohtaistoimituksen juttuihin tavalla, joka on toisaalta aiheuttanut pelkoa journalismimme riippumattomuuden puolesta ja toisaalta viestinyt epäluottamusta toimittajien ammattitaitoa ja etiikkaa kohtaan”.
”Luonnoksessa käsitellään myös esimerkiksi tapauksia, joihin minä itse en ole osallistunut mitenkään. Kaikki tapaukset on käyty läpi kesäkuun alussa toimituksen kanssa. Toimitus totesi, että hyvä, että käytiin läpi todellinen tapahtumien kulku ja todelliset tapaukset ja se, miten olen oikeasti toiminut. Takana on väärinkäsityksiä ja käytäväkeskusteluja ja huhuissa muotoutuneita käsityksiä, ja niissä on yksiselitteisesti täysin virheellisiä käsityksiä siitä, mitä on tapahtunut: mitä on tapahtunut, miten kyseisessä tapauksessa on toimittu, ja mille päätökset on perustunut.”
Kimmo Jylhämö
Dokumentit & Jääskeläisen koko haastattelu Fifissä.
_______________
Susanna Kuparinen
