Pussy Riotissa on jokaiselle jotain, Antti Rautiainen kirjoittaa.
17. elokuuta Pussy Riot -yhtyeen kolme tunnettua jäsentä saivat Moskovassa kahden vuoden vankeustuomiot ”huliganismista”. Onko tuomio taas yksi todiste siitä, että Venäjä on väistämättömästi luisumassa kohti natsistalinismia?
Ei ole, koska se on linjassa niiden tuomioiden kanssa, joita väkivallattomasta kansalaistottelemattomuudesta on annettu kansallisbolshevikeille jo seitsemän vuoden ajan.
Vaikka muilla alueilla on otettu takapakkia, viime talven vaalivilpin vastaisten mielenosoitusten seurauksena vaalijärjestelmää muutettiin edustavampaan suuntaan, ja Putinin aikanaan perumat suorat kuvernöörinvaalit palautettiin.
Minä ja kaverini Moskovassa olemme odottaneet Venäjän luisumista fasismiin siitä lähtien, kun Putinista tuli pääministeri syksyllä 1999, mutta syöksykierteen sijaan olemme nähneet luovimista ja siksakkia. Uskon että meininki jatkuu samalla vaappuvalla linjalla niin kauan, kuin öljyä ja kaasua riittää.
Venäjän vallanpitäjille on varmasti ollut ikävä yllätys, kuinka laajasti länsimaiden kulttuurieliitti on ottanut Pussy Riotin asian omakseen. Tällä tulee varmasti olemaan enemmän vaikutusta Venäjällä kuin millään poliittisilla protesteilla ulkomailla olisi, mutta vasta kuukausien tai vuosien viiveellä.
Toistaiseksi alle 12 prosenttia venäläisistä suhtautuu Pussy Riotiin yhtään myönteisesti, kun taas 51 prosenttia suhtautuu kielteisesti. Viime kädessä vain ”kansan” mielipiteellä on merkitystä Putinille.
Miksi Pussy Riotista on sitten tullut niin suuri ilmiö? Ehkä heissä on jotain vähän kaikille – pasifisteihin vetoaa väkivallattomuus, punkkareihin tyyli, feministeihin sanoma ja heteromiehiin Nadja Tolokonnikova.
Kulttuurimme ehkä rakastetuin myytti on, että eihän musiikilla on yhteiskunnallista merkitystä, vaikka ei sillä ole. Esimerkiksi Suomen hiphopin kärkikaartista Steen1 tukee Skp:tä, Iso H anarkismia, Asa ja Paleface jotain sinne samaan suuntaan, mutta Skp:n ja anarkismin yhteiskunnalliseen merkitykseen tämä ei ole vaikuttanut mitenkään.
Mutta jos ”vaihtoehtoinen” populaarikulttuuri kertoo meille tarpeeksi kauan edustavansa vapautta, joku voi lopulta uskoa sitä. Pussy Riot otti tämän viestin harvinaisen vakavasti, minkä ansiosta Venäjällä on nyt ensi kertaa sitten Perestroikan aikojen valtakunnallisesti tunnettu antiautoritaarinen ja sosialistinen liike.
Antti Rautiainen
