Arvostelussa Jaana Seppäsen kirja Iltapäivä.

Jaana Seppäsen toinen esseekokoelma tutkii maailmaa, sen värejä ja ihmisiä. Seppänen viittaa kaunokirjallisuuden ja elokuvan klassikoihin kuin näkkileipäpaketteihin. Hölmistyn, kun yhtäkkiä Seppänen kysyy jotain Johanna ”Tuksu” Tukiaisesta. Miten näin paljon lukenut ihminen yhtäkkiä vetää 7 päivää -lehden mukaan keskusteluun?

Seppänen kuljettaa esseitään hauskasti, poukkoillen ja punoen verkkoja. Aiheena ovat ikävystyminen, pitkästyminen, kohtalo ja kuolema.

Esseet saavat lukijan kokoamaan listaa kirjoista joita pitäisi lukea, elokuvista joita katsoa.

Pysäyttävä on kuvaus kolmesta viikosta Burkina Fasossa esseessä Ouagadougou – Fatalistin iltapäivä. Seppänen pohtii länsimaista viileyttä, kehitysapua ja burkinalaista identiteettiä. Mitä pitäisi tehdä, jotta Afrikkaa ei enää uhritettaisi?

Iltapäivä on jonkinlainen matkaopas minuuteen. Minää Seppänen sanoo persreiäksi: “Sitä ei todellakaan halua katsoa koko ajan, mutta on ihanaa kun se toimii kunnollisesti.”

Jaana Seppänen:
Iltapäivä. Esseitä
kohtalosta ja ikävän
hetkistä. WSOY 2014. Neljä tähteä.

Hannele Huhtala