Arvostelussa Andres Veielin elokuva Kuka ellemme me?

Andres Veiel jatkaa saksalaisen 1970-luvun vasemmistoterrorismin käsittelya siitä, mihin Uli Edelin Der Baader Meinhof Komplex (2008) jäi. Veiel etsii nimenomaan Gundun Ensslinin henkilön kautta yhteyttä silloisen terrorismin yhteiskunnallisiin juuriin ja psykologiaan. Älykkääksi mutta impulssiiviseksi usein kuvattua Enssliniä pidetään yleensä RAF-terroristiryhmän todellisena johtajana.

Tärkeä näkökulma on Ensslinin puolison, Bernward Vesperin tarina. Ensslinin appiukko oli tunnettu natsimielinen kirjailija.

Veiel käyttää fiktiivistä psykodraamaa välineenään purkaa Ensslinin ja muiden terroristien laajalti viljeltyjä, sankaruuteen ja demonisuuteen nojaavia myyttejä. Juuri yleispätevän inhimillisyyden hakeminen näyttää samalla taittavan oheistuotteenaan draaman erityisyyttä ja kärkeä. Elokuva kulkee hyvin, mutta jotain puuttuu.

Elokuva on ohittamaton – ainakin meille Euroopan poliittisesta historiasta, terrorismin sosiaalipsykologiasta ja osallistumisen mahdollisuuksista kiinnostuneille.

Andres Veiel: Kuka, ellemme me? Ensi-ilta 7.10. Kolme tähteä.

Tuomas Rantanen