Taistelu Algeriasta on poliittisen elokuvan klassikko.

ELOKUUSSA Suomen kaupalliseen dvd-jakeluun nostettu italialaisen Gille Pontecorvon vuonna 1967 ohjaama elokuva Taistelu Algeriasta on poliittisen elokuvan klassikko. Siinä kuvataan Ranskan ja Algerian välistä siirtomaasotaa, joka käytiin vuodesta 1954 vuoteen 1962, jolloin Algeria itsenäistyi.

Elokuva keskittyy itsenäisyystaistelujen alkuvuosiin, jolloin kansallinen vapautusrintama FLN aloitti väkivaltaisen sissisodan. Ranska vastasi tähän loukatun suurvallan koko militaristisella voimalla.

Taistelu Algeriasta on elokuvallisesti äärimmäisen taitava kokonaisuus. Siinä vuorottelevat ahtaiden kujien, piilopaikkojen ja kuulustelusellien klaustrofobia, ihmisvilinässä tehtyjen pommi-iskujen kaaos, hampaisiin asti aseistettujen poliisijoukkojen totaalinen ylivoima ja kiristyvän verkon keskellä vaaniva dramaattinen hiljaisuus.

Elokuva pikemmin ymmärtää ja selittää väkivaltaisen poliittisen vastarinnan psykologiaa ja pyrkimyksiä kuin julistaa sen oikeutusta. Elokuvan ajan ja paikan ylittävä poliittisuus liittyy siihen, että sen kuvaama alistettujen väkivaltainen vastarinta tuntuu noudattavan suurelta osin samaa logiikkaa kerran toisensa jälkeen.

Pontecorvo hyödyntää myös puolidokumentaarisia keinoja kuvatessaan yksityiskohtaisella tarkkuudella poliittisen vastarintaliikkeen toimintamenetelmiä ja ryhmädynamiikkaa. Ei ole ihme, että filmiä on kerrottu käytetyn paljon kaupunkisissisodan opetusmateriaalina. Äskettäin Washington Post kertoi Pentagonin näyttäneen elokuvaa Irakin joukoilleen.

Tuomas Rantanen