Arvostelussa Antti Tuomaisen kirja Parantaja.

Yhteiskunnan rakenteet ovat rappeutuneet, kun kaikkia koskettava kriisi on edennyt ennakoitua nopeammin. Keneen turvaudut ja miten selviydyt, jos et voi luottaa enää mihinkään? Jos yhteisö on vakavasti sairas, mitä yksilö voi tehdä sen eheyttämiseksi?

Parantaja lähestyy näitä yleisinhimillisiä aiheita rikosromaanin keinoin. Tarina sijoittuu lähitulevaisuuden Helsinkiin, jossa todellisuudesta vieraantunut runoilijapäähenkilö sinnittelee päivä kerrallaan. Runoilijan eksistentiaalinen kriisi huipentuu, kun hänen murhatutkimuksiin sekaantunut toimittajavaimonsa katoaa. Taustalla vaikuttavat (ja valitettavasti vain luonnosmaisesti esitellyt) ilmastonmuutoksen lieveilmiöt pitävät huolen siitä, että tämäkin rikos täytyy yrittää selvittää omin avuin.

Selviytymiskamppailun kyynisissä puitteissa rakkaus alkaa näyttää pikemminkin omistuksenhalulta tai hauraalta itsepetokselta. Paikoin jopa surrealismia hipova kertomus kasvaa vaivihkaa ja päättyy kaiken pysäyttävään asetelmaan. Omat pimeät puolensa tunnistaa aina ensimmäiseksi muissa ihmisissä. Miten runoilija kestää kaikki nämä paineet?

Antti Tuomainen: Parantaja. Helsinki-kirjat 2010. 223 s. Kaksi tähteä.

Maria Haanpää