Valokuva esittää valokuvaa veistoksesta.

Suunnitellessani kuvaa katsoin paljon 1930–1950-lukujen muoti- ja lehtikuvaajien töitä. Erityisesti Angus McBeanin surrealistiset henkilökuvat ja Erwin Blumenfeldtin pastellisävyiset pehmeät muotikuvat toimivat vaikuttimina. Samoihin aikoihin kiinnostuin myös klassisista veistoksista ja valokuvista, joihin ne on dokumentoitu. Lisäksi halusin risteyttää nykyaikaisen peruukkimallinuken ja ihmisen.

Muotikuvauksen alkuaikoina käytetyt valot, filmit ja kamerat vaikuttivat siihen, miltä kuvat näyttivät. Esimerkiksi studiovalot eivät olleet yhtä tehokkaita kuin nykyaikaiset salamat eivätkä filmit yhtä herkkiä, kuvissa oli pidemmät suljinajat eivätkä ne olleet yhtä teräpiirtoisia kuin nykyaikaiset digikuvat.

Kuvasin itsekin keinovaloilla ja pitkällä valotusajalla perinteiselle filmille saadakseni haluamani tunnelman. Valokuvan filmirae ja sen toistuminen suurennettuun kuvaan on minulle oleellinen osa valokuvaa materiaalina. Kuva tehtiin leikkaamalla ylävartaloni muotoinen aukko kuvassa näkyvään tasoon, ja ihoon levitettiin ihomeikki tasaisen, nukkemaisen vaikutelman luomiseksi. Tarkoitukseni oli tehdä surrealistinen valokuva, joka esittää valokuvaa veistoksesta, se on eräänlainen taideteoksen/naisen dystopia.

Kuva on osa kolmen valokuvan sarjaa. Jokainen on rintakuva tavallaan samannäköisestä naisesta, ihon- ja hiusten väri vain vaihtelee.

Perfect, Aurora Reinhardin teoksia 4.3.–8.4. Showroom Helsingissä, Lönnrotinkatu 16, ti & to 15–19, su 12–16.

Aurora Reinhard