Arvostelussa Robert Walserin novellikokoelma Kävelyretki ja muita kertomuksia.

Usein novelleja pidetään harjoituksina romaaneja varten. Ja tietenkin todelliset kirjallisuudentuntijat osaavat arvostaa novellisteja osittain juuri siksi, että tavalliset tallaajat eivät niitä arvosta.

Voidaan esittää hypoteesi, että itsetietoisuuden määrä tekstissä olisi vakio, mutta kuten kaikki kirjallisuudentuntijat tietävät (kuten tämänkin arvion kirjoittaja tietoisuudessaan siitä, että ei ole oikea kirjallisuudentuntija), että kirjallisuudessa mikään ei päde yleisesti.

Tämän hypoteesin mukaan novellissa olisi siis itsetietoisuutta yhtä paljon kuin romaanissa. Itsetietoisen ja kiehtovan kirjallisen kiertelyn ja kuljettelun lisäksi sveitsiläisestä Robert Walserista (1878–1956) tavataan sanoa, että häntä Franz Kafka luki ja Robert Musil yritti auttaa.

”Kysymykset katsovat huolissaan sisään ja ovat huolettomia, ja niiden vuoksi vaivaa näkevät pitävät huolen sellaisten kysymysten lisääntymisestä, jotka eivät niihin vastaajien mielestä ole hienovaraisia”, Walzer kirjoittaa kiemuraisesti. Ehkäpä tämä eettinen novellisti tunsi hypoteesin ajatusten painosta, eikä kohteliaisuuttaan rasittanut lukijaansa liian usein pitkillä kirjoituksilla. (kj)

Robert Walser: Kävelyretki ja muita kertomuksia. Suom. Ilona Nykyri. 
Teos 2012. 249 s. Viisi tähteä.

Kimmo Jylhämö