Minkäänlaista kaaosta ei vapaudesta huolimatta pääse talossa syntymään. ”Pidämme paikkoja kunnossa, vaikkemme maksakaan vuokraa.”
Kuulaan syyspäivän auringonsäteet kurkistavat aamiaispöytään. Kaisan ja Markuksen puuhastelua omakotitalon keittiössä säestää yläkerrasta kämppäkaverin huoneesta kantautuva Tuomari Nurmion musiikki.
Paikka on kuin mikä tahansa opiskelijakommuuni: levyjä, kirjoja ja vaatteita kotoisessa epäjärjestyksessä. Jotain erikoista talossa silti on – sen asukkaat eivät maksa lainkaan vuokraa. Talo on vallattu. Ikkunoista ei kuitenkaan roiku banderolleja, eikä ovi ole lukossa.
Valtauksen tarina alkoi vuoden 2001 syksyllä, jolloin muutaman kymmenen nuoren joukko otti haltuunsa Helsingin Lapinlahden sairaala-alueella tyhjillään olleen Koivulan talon vaatien asuntojen tyhjilläänpidon lopettamista. Kun häätö koitti valtauksen jatkuttua puolitoista kuukautta, jäivät useat valtaajista talven kynnyksellä vaille majapaikkaa.
”Koivulasta kehittyi monille koti, eikä kaikilla ollut mahdollisuutta muuttaa vanhempiensa luokse”, Markus muistelee.
Pari viikkoa kestänyt asunnottomuus päättyi, kun kourallinen Koivulasta kodittomaksi jääneitä nuoria sai vihiä tyhjilleen jätetystä talosta. Kaisan mukaan aluksi suunniteltiin uutta mielenosoituksellista talonvaltausta Koivulan mallin mukaan, mutta lopulta päädyttiin ottamaan talo asumiskäyttöön vaivihkaa ilman julistuksia ja plakaatteja.
”Taloon meneminen ilman meteliä tuntui hyvältä idealta”, kertaa Kaisa. ”Lähdimme kokeilemaan uudenlaista toimintatapaa.”
Aluksi valtaajat elivät uudessa kodissaan vain päivä kerrallaan. Harva uskoi, että talossa saataisiin majailla paria viikkoa kauempaa. Nyt valtaus on kestänyt jo melkein vuoden päivät, eikä häätöä ole näköpiirissä.
Markus korostaa, että talonvaltaukseen johti todellinen asunnon tarve. ”Talo oli tyhjillään ja me ilman kämppää”, hän summaa.
Asumista Markus pitää perusoikeutena. ”Purkutaloissa majailevilla spurguillakin tulisi olla oikeudet. Keski-Euroopassa tyhjien talojen valtaaminen on laillista”, hän muistuttaa.
Kaisa teroittaa, että kaikki kodittomat eivät ole alkoholisteja, vaan asuntoa vaille voi jäädä kuka tahansa. ”Taloja seisotetaan tyhjillään ja ihmisiä asuntojonossa”, päivittelee Kaisa, joka on itsekin yrittänyt tuloksetta hankkia asuntoa itselleen.
Vallatun talon asukkaiden kirjo tuo vahvistusta väitteelle. Joukkoon mahtuu niin opiskelijoita, työssäkäyviä kuin työttömiäkin. Talossa vuoden aikana majailleiden ikähaitari ulottuu 17 vuodesta 30:een. Markuksen mukaan tämänhetkisestä asujaimistosta löytyy ainakin ekologi, anarkisti ja teknonörtti.
”Homma muotoutui itsestään. Tarvittiin lämpöä ja vettä ja hommattiin ne”, Markus muistelee talon alkuvaiheita. Kun perusasiat on saatu järjestettyä, on ollut varaa muuhunkin – adsl-nettiyhteys talonvaltaajilla on ollut jo yli puoli vuotta.
Sähkö taloon on virrannut alusta alkaen. Aluksi se oli ilmaista, mutta nyt sähkösopimus on allekirjoitettu ja laskut maksetaan ajallaan.
”Sähköyhtiö suhtautui meihin myönteisesti, virkailija jopa tarjoutui taloomme asukkaaksi”, Markus heittää.
Jos ei rahaa kulu vuokraan, ei sitä kulu paljoa ruokaankaan. ”Tällä viikolla käytiin kaupassa ensi kertaa ikuisuuksiin”, Markus hämmästelee.
Suuri osa ruuasta saadaan kauppojen ja ravintoloiden roskiksista, joiden antimia täydentää pihalle raivattu kasvimaa. Roskalavoilta on peräisin myös suurin osa talon varsin kelvollisista huonekaluista.
Ainoa mukavuus, jota taloon ei vielä ole saatu järjestettyä, on juokseva vesi. Veden puuttumista ei kuitenkaan pidetä ongelmana. ”Ei se häiritse, kun siihen tottuu”, kuittaa Kaisa.
Talonvaltaajien lähitulevaisuus näyttää turvatulta. ”Talon omistava yhtiö ei välitä meistä, koska talo odottaa purkua uuden rivitalon tieltä”, Kaisa tietää.
Lupasyistä puskutraktoreita saataneen odottaa vielä vuosia. Muutkaan auktoriteetit eivät ole antaneet aihetta huoleen. Jopa terveysviranomaiset ovat käyneet toteamassa paikan asuinkelpoiseksi.
”Maa käyttäjilleen ja valta ottajilleen”, siteeraa Markus Espanjan sisällissodan tasavaltalaisten legendaarista tunnuslausetta. Hän tahtoo näyttää muille esimerkkiä siitä, miten ihminen voi ratkaista omat ongelmansa.
”Ihmiset voisivat puuttua itse asunnottomuuteensa”, jatkaa Kaisa.
Markuksen mukaan monet asunnot lojuvat asuntopulasta huolimatta tyhjillään keinottelun ja yksittäisten ihmisten taloudellisten intressien vuoksi. ”Lain tulisi sallia se, että tyhjiä asuntoja otetaan käyttöön”, Markus julistaa. Hänen mielestään myös talonvaltaajien tulisi kuulua häätösuojan piiriin.
”Nykyään tuntuu usein siltä, ettei yhteiskunta ole ihmisiä varten, vaan päinvastoin”, Kaisa ihmettelee. Hänen mielestään jokainen voi aloittaa ideologiansa toteuttamisen omasta elämästään.
Markuskaan ei luota yhteiskunnan kykyyn ratkaista ongelmia. ”Sorkkarauta on asunnottoman paras ystävä – ei valtio”, hän kärjistää.
Talo löytyy puiden katveesta. Ulkopuolelta tarkasteltuna siististä rakennuksesta saa jopa hieman pikkuporvarillisen vaikutelman. Sisään astuessa porvarillisuus karisee pois.
Ensimmäinen vastaantuleva asukas on koira, joka on valinnut eteisen kenkäröykkiöstä yhden jalkineen purukalustonsa harjoitusmateriaaliksi. Yläkerrassa Tiina riemuitsee. ”Eilen perustettiin taidepiiri. Maalattiin vesiväreillä ja kuunneltiin 60-luvun rokkia.”
”Hyvää huomenta”, kuuluu alakerrasta kämppäkaverin iltapäivätervehdys.
”Meillä on taidepiiri!” hihkuu Tiina vastaukseksi.
”Girl squat creating feminist revolution!” julistaa seinälle ripustettu kookas kangas. Tiina vahvistaa, että talo on vallattu kauniimman sukupuolen voimin.
”Meitä oli joukko tyttöjä. Ei ollut omaa tilaa ajanviettoon. Aina oltiin toisten nurkissa.”
Tieto tyhjästä talosta kantautui tyttöporukan korviin viime talvena. ”Tulimme tänne tammikuussa, vaihdoimme lukot ja kutsuimme kavereita”, Tiina muistelee.
”Aluksi oli kylmä ja sisälläkin oli lunta”, kertaa hän talon alkuvaiheita. Ensin tytöt majailivat yhdessä huoneessa muutaman sähköpatterin lämmössä. Nyt koko talo on täynnä kotoista lämpöä ja hyörinää.
Tiina muistaa kaverinsa kehottaneen tyttöjä hankkimaan taloon miehen, jotta ”homma saadaan toimimaan”. Sähkö, lämpö ja ruoka ovat kuitenkin järjestyneet ilman maskuliinista kosketusta.
”Kuka tahansa voi tulla tänne hengaamaan, mutta tytöt ovat tämän tehneet”, Tiina kertoo ylpeänä.
Kenkäpuuhiensa parista toimittajaa ihmettelemään irtautunut koira kutsutaan alakertaan ”tiskaamaan astioita”.
Tiina luonnehtii taloa asuttavaa viiden tytön ja yhden pojan kaveriporukkaa perheeksi. ”Meillä on hyvä ilmapiiri, yhtään isoa riitaa ei ole ollut”, hän kertaa.
Talon parikymppisten asukkaiden joukosta löytyy opiskelijoita joka lähtöön: mediaa, taiteita, musiikkia, valokuvausta, graafista painatusta…
Yhteiset asiat hoituvat kivuttomasti ilman turhaa organisointia. ”Kaikki hoitavat asioita, eikä vastuu kasaudu yhden ihmisen harteille”, Tiina kertoo. Erillisiä talokokouksia ei ole, vaan asioista sovitaan silloin kun kaikki sattuvat koolle samaan aikaan.
Huonekalut ovat löytäneet tähänkin taloon tiensä roskalavojen kautta. ”Elämme kuin muurahaiset ja kasaamme tavaroita kekoomme”, Tiina naurahtaa. Myös ruoka valmistetaan yhdessä dyykatuista tarpeista.
Talokierros alkaa Tiinan omasta huoneesta, joku huokuu naisenergiaa. ”Nainen ei ole seksikone”, kertoo yksi juliste toisen julistaessa luokkasotaa.
”Olen ihan hurahtanut 60-lukuun”, selittää Tiina taustalla soivaa poppia. ”Musiikki on tärkeää, meillä on täällä satoja levyjä.”
”Olemme tehneet huoneista itsemme näköisiä, mitään rajoituksia ei ole”, Tiina selostaa. Julisteiden välistä pilkottaa epätasaisella telalla valkoisen rappauksen päälle sudittu musta maali. Tiina kertoo löytävänsä huoneensa seinien rosoisesta maalipinnasta useita kasvoja.
”Kämäset kamat, mutta saundia lähtee”, hehkuttaa Tiina osoittaen viereisen huoneen nurkassa soittajia odottavaa rumpusettiä, paria kitaraa ja bassoa vahvistimineen. Värikkäin graffitein koristeltuun bändikämppään saadaan pikapuoliin äänieristys.
”Kaikki halukkaat saavat soittaa”, Tiina kertoo.
Seuraavan huoneen asukkaalla on seuranaan neljä lemmikkirottaa, jotka vilistävät huoneessa vapaina. Tässä huoneessa seiniä koristavat Mikko Alatalon kuvat.
”Meillä on Mikko-mania, ollaan käyty keikoilla ja saatu nimmareita tisseihin”, Tiina paljastaa pilke silmäkulmassa.
Talon ainoan miespuolisen asukkaan mieltymys intiaaneihin näkyy hänen huoneensa sisustuksessa. Seiniltä löytyy piippuja, inkkarijulisteita ja pääkallo.
Viereisen huoneen historia saa mielen levottomaksi. ”Kun tulimme taloon, täältä löytyi pentagrammi, verta ja kynttilänpätkiä”, Tiina muistelee.
Nyt huone näyttää siistiltä ja lattiaan piirretty epäjumalanpalvojien symbolikin on kätketty sängyn alle.
Alakerran tilavan olohuoneen seiniä koristavat kirjoitukset, piirrokset ja julisteet. Nurkassa parin sohvan ja tyynyröykkiön keskelle sijoitetussa televisiossa pyörii elokuva. ”Leffoja meillä on satoja”, Tiina kertoo.
Talosta löytyy myös tietokoneita, joihin saadaan nettiyhteys tuota pikaa. Tiina ei ole kuitenkaan täysin tyytyväinen viihdearsenaaliin. ”Vielä voisi hommata karaokelaitteet.”
Valtaajat ovat onnistuneet luomaan taloon muumilaaksomaisen anarkian – saarekkeen, jossa kuka tahansa saa perustaa itselleen pesän ja toteuttaa itseään. ”Tää on tietynlaisten ihmisten kokoontumispaikka, jossa saa tehdä mitä huvittaa”, Tiina vahvistaa.
Puuhaa talossa riittääkin: katsotaan leffoja, soitetaan musiikkia ja järjestetään bileitä. Vieraita on käynyt kaveripiirin ohella ulkomailta Yhdysvaltoja ja Venäjää myöten.
Koira käpertyy sohvannurkkaan syötyään pöydältä nappaamansa piirakan. Videoprojektoriin vaihdetaan toinen kasetti, ja keittiössä porisee teepannu. Paikka vaikuttaa siistiltä, ja asiat hoituvat verkkaisesti ilman turhia paineita.
Tiina vahvistaa, että minkäänlaista kaaosta ei vapaudesta huolimatta pääse talossa syntymään. ”Pidämme paikkoja kunnossa, vaikkemme maksakaan vuokraa.”
Asunnottomien yötä vietetään 17.10. parillakymmenellä paikkakunnalla ympäri maan. Ruokaa ei aseita -ryhmä jakaa kasvisruokaa kello 15 Helsingin Hakaniemen torilla. Asunnottomien messu kello 18 Helsingin Kallion kirkossa.. Aki Kaurismäen elokuvaa Mies vailla menneisyyttä esitetään Asunnottomien yönä Helsingin VR:n makasiineilla, Lahden Kino Iiriksessä, Porissa Vapaaehtoistoiminnan keskus Liisan tiloissa, Tampereen Keskustorilla & Turun Kauppatorilla. Kaikkien paikkakuntien tarkka ohjelma löytyy nettisivuilta www.elamantapaliitto.fi.
Sampsa Oinaala
