MTK unohti pienviljelijät. Suomeen on nyt rantautunut pieni mutta tulinen haastaja – Via Campesina.

”Haluamme palauttaa paikallisille ihmisille päätösvallan maahan ja siihen, mitä pelloilla tuotetaan”, luomuviljelijä Eero Mattila tiivistää.

Mattilasta tuli helmikuussa maailman suurimman kansalaisjärjestön jäsen, kun Etelä-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys liittyi osaksi Via Campesinaa. Via Campesina koostuu 150:stä eri viljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden järjestöstä. Yhteensä sillä on 200 miljoonaa henkilöjäsentä Aasiassa, Afrikassa, Amerikoissa ja Euroopassa. Esimerkiksi kaikista Pohjoismaista ollaan mukana.

”70 prosenttia maailman ruoasta on pienviljelijöiden tuottamaa, mutta silti puolet maailman nälkäisistä on maanviljelijöitä”, Mattila selostaa järjestön tarvetta.

Perheviljelmien tilanne eri puolilla maailmaa on Mattilan mielestä hämmentävän samanlainen. Pienet yritetään nitistää.

”Etelä-Amerikassa ihmisiä häädetään mailtaan tuliasein ja caterpillarein. Täällä sama tehdään hienovaraisesti paperiarmeijan avulla.”

Mattila kertoo säädösviidakosta, johon suomalaiset viljelijät on alistettu. Heille lähetetään joka kevät parisataa sivua erilaisia ohjepapereita, joten viljelijän työstä on tullut hyvin paperinmakuista.

Byrokratiahelvetti ohjaa Mattilan mukaan näennäisviljelyyn. Monimutkainen ja jäykkä ohjeisto on osasyy suomalaisen ruokatarjonnan yksipuolisuuteen.

”Monissa Euroopan maissa tiloilla tapahtuva jalostus nähdään rikkautena. On panimoita, juustoloita, leipomoja ja tilateurastamoja. Jokaisessa kylässä on oman makuisia ja näköisiä tuotteita. Meillä tilojen tuotteet ohjataan suuryrityksille, kun jalostuksesta ja suoramyynnistä on tehty niin byrokraattista.”

Euroopan Via Campesina vaatii, että miljoonatuet suurille maatilayrityksille lopetetaan ja tuelle asetetaan tilakohtainen tukikatto. Tukien avulla ei pitäisi ylläpitää tuotantoa, jolle ei ole todellista kysyntää.

”Eräskin karjatilallinen sai tuet 600 lehmän navetan rakentamiseen, eikä tyypillä ole edes varaa ostaa lehmiä. Suurtilojen sijaan tukea voitaisiin ohjata kannattaville ja uusia työpaikkoja luoville pienyrityksille”, Mattila arvostelee tukikuvioita.

Mattila kertoo, että vielä muutama vuosikymmen sitten MTK vastusti periaateohjelmassaan teollista maataloustuotantoa. Nyttemmin MTK on unohtanut pientuottajien edunvalvonnan ja valvoo lähinnä suurtilojen ja elintarviketeollisuuden etuja.

”Suomessa maatilojen koko on kaksinkertaistunut EU-jäsenyyden aikana. Itävallassa keskikoko on kasvanut vain pari hehtaaria, koska siellä pienimuotoista toimintaa ei lähdetty tukahduttamaan”, Mattila kuvaa tilannetta.

Via Campesina korostaa myös viljelijöiden vastuullisuutta ja keskinäistä solidaarisuutta. Mattilan mielestä globaalin agribisneksen vaikutuksia ei välttämättä ymmärretä eikä niistä osata ottaa vastuuta.

”Kun suuryritykset tuottavat kehitysmaissa selluloosaa, soijaa ja palmuöljyä, se tarkoittaa käytännössä aina paikallisten viljelijöiden olojen heikentymistä. Pahimmillaan seuraa nälänhätää.”

Luomutuottajien yhdistys toivoo saavansa yhteistyökumppaneita muista suomalaisista oikeudenmukaista ja ekologista ruokajärjestelmää edistävistä järjestöistä. Toimintaa on luvassa jo huhtikuussa.

Suomen sosiaalifoorumi 2.–3. huhtikuuta Helsingissä.

Päivi Mattila