Basso on viime aikoina kunnostautunut ensiluokkaisten pikkudokkarien saralla.
Basso on viime aikoina kunnostautunut ensiluokkaisten pikkudokkarien saralla. Räppilapsuus-sarjan videot sukelsivat kotimaisen hiphopin sydämeen, Kalle Wahlbergin ohjaama Tagi puolestaan tagikulttuuriin.
Tagi – tai tägi – tarkoittaa yksinkertaistettuna snadissa hopussa spraylla tai tussilla tehtyä nimimerkkiä. Mitä näkyvämpi sitä feimimpi.
Wahlbergin lyhärillä Stop Töhryille -kampanjaa vetänyt Kauko Haantie taivastelee ihan aiheellisesti ysärin lopun meininkiä: ”Kun tuolla Fredalla käveli, niin kaikki julkisivut kauppojen ikkunoita myöten oli sotkettu.”
”Monsteri” kertoo sisäpiiriläisenä skenestä ja siitä, että tägäämisen motiiveja on vaikea selittää: ”Kun sä hyppäät ratikkaan ja sä oot päättänyt bommata siihen […] sä pommitat omat tägis siihen ja naurat paskasesti, jäät pois ja hyppäät seuraavaan ratikkaan.”
Meno on ollut pahimmillaan aika hullua ja lieveilmiöt ongelmallisia. Kun Haantie ihmettelee sitä, että pikaiset tägit ovat skenessä yhtä arvostettuja kuin hienot graffitit, on pakko olla samaa mieltä hänen kanssaan.
Jari Tamminen
