Cause For Effect örisee ja soittaa sairaan nopeasti. Duo on tykästynyt alle minuutin kappaleisiin.
Englannissa 1980-luvun alkupuolella syntynyt grindcore on juuri sitä musiikkia, jota äitisi ei halua sinun kuuntelevan. Raskaat soundit ja äärimmäisen nopea soitto yhdistettynä örinälauluun on pitänyt huolen siitä, että tämä punkin ja metallin sekasikiö on herättänyt paheksuntaa jo syntymästään lähtien.
Tamperelainen Cause For Effect ei soita grindcorea, mutta ei heille läheisempääkään lokeroa taida löytyä. Basson ja rumpujen voimin porhaltava duo soittaa melkeinpä jazz- ja funk-kompeilla ryyditettyä musiikkia, jota voisi kuvailla fusion grindcoreksi. Rytminvaihdoksia voi huoletta mahduttaa enemmänkin keskimäärin alle minuutin mittaisiin kappaleisiin.
Bassosooloista pitäville sitä herkkua olisi myös tarjolla. Tampereen Pakkahuoneella duon kivuttua lavalle Tuomo Hohtari hoitaa elastisen vauhdikkaasti bassolla sekä kitaran että basson tehtävät, muristen samalla mikrofoniin kannuja naurettavan nopeasti hakkaavan Ari Tenholan vieressä. Yleisö vaikuttaa yhtä aikaa ilahtuneelta, hämmentyneeltä sekä haltioituneelta. Hymyt ovat herkässä.
Puolen tunnin kuluttua kaikki on jo ohi. 30 minuutin keikkaan mahtuu mainiosti 30 biisiä välispiikkeineen ja aplodeineen. Keikan näennäiseen lyhyyteen löytyy hyvä selityskin.
“Tarkoituksemme on viihdyttää eikä turruttaa”, rumpali Ari Tenhola toteaa ja jatkaa, että sen lisäksi, että yleisö turtuisi, myös soittajien fyysinen suorituskykykin on koetuksella. Paljoa pidempään ei jaksaisi soittaa.
Mutta jos esitys on ristiriitaisia ja vähintäänkin hämmentyneitä ajatuksia herättävä, sitä ovat myös tämän syy–seuraus-suhteeksi nimetyn duon levyt. Puolituntinen, reilut 30 kappaletta sisältävä 0+1=01-albumi herättää huomiota jo äärimmilleen yksinkertaistetusta levynkansitaiteesta lähtien.
“Taannoin yksi meidän tuttu totesi, että musiikkimme kuulostaa ihan pythagoraan lauseelta. Me sitten innostuimme aiheesta ja ajattelimme jatkaa tällä matemaattisella linjalla levyjen kanssa”, Tuomo Hohtari toteaa levyjen kansista, jotka muodostuvat Courier-fontilla esitetyistä matemaattisista kaavoista ja binääriluvuista.
Seurakseen numerojonot ovat saaneet kappaleiden sanat. Sanat, joista ei ilman lukemista selvää juuri saisikaan. Tiukka yhteiskunnallisuus on keskeinen, muttei ainoa elementti, joka sanoituksista puskee läpi.
“Joskus 1980-luvulla metallimusiikissa otettiin vielä hieman naiivisti kantaa asioihin. Sen parissa kun on kasvanut ja punkin löydyttyä tuo ajatus sai vahvistusta”, selittää Tuomo Hohtari sanoituksistaan.
“Historiaa käsitteleviä kirjoja lukiessa ajatus lentää. Siinä lukuharrastuksen perusteella nuo tekstit muodostuvat.”
“Sitä sitten yrittää ympätä niitä omia ajatuksia muutamaan lauseeseen.”
Pidempiä tarinoitahan noihin kappaleisiin ei mahdukaan.
“Minua on jo teini-iästä alkaen viehättänyt ajatus, että puolen minuutin kappaleeseen ujutetaan lyriikkaa, jossa on jotain sanomaa. Silti, saarnaaminen ja oikeassa oleminen on tiukasti pannassa, sehän on aika luotaantyöntävää. Sanotukseni ovat enemmänkin toteamuksia ympäröivästä maailmasta, ympäristön havainnointia”, Hohtari jatkaa.
“Jotta ei unohtuisi Tuomon sanotusten hyvä puoli, niin kannattaa muistaa, että siellä välissä on myös kappaleita, joiden sanat ovat ihan täyttä huttua”, rumpali Tenhola muistuttaa.
Niin, analyysi bassovahvistimesta ja teetaukojen anatomia eivät välttämättä tiukkoja yhteiskunnallisen sanoituksen kriteerejä täytä.
Cause for Effectin musiikkia ei ole koskaan sanottu “ihan hyväksi” ja tähän soittajat ovat tyytyväisiä.
“Tarkoitus on herättää tunteita, se mihin suuntaan ne tunteet milloinkin menevät on sitten eri asia” , Hohtari tarkentaa.
Merkityksettömyyttä vastaan on käyty taisteluun päätä pahkaa. “Yllättyneen positiivinen olen kuitenkin siitä, että tällaisella materiaalilla pystyy keikkailemaan ja levyttämään.”
“Kyllähän me teknisesti pystyisimme kaupallisempaa tavaraa tuottamaan, mutta ei kai siitäkään mitään tulisi. Olen itselleni perustellut että musiikkiteollisuus on ihan ok. On se parempi kuin aseteollisuus. Massoille suunnattua massaviihdettä, joka puhuttelee massoja. Minä annan sen olla omillaan.”
Livenä 2.6. Oulun Hässäkkäpäivillä.
Jari Tamminen
