Jan-Erik Andersson teki taideteostalon Turun Ruissaloon.

Yksilön mahdollisuudet toteuttaa persoonallisia pientalounelmiaan ovat hyvin rajalliset yhteiskunnassa, jonka esteettistä makua aina talon ulkoseinän väriä myöten kontrolloivat viranomaisten kautta arkkitehdit ja museoväki. Jos joku haluaa asua hatun- tai lehdenmuotoisessa talossa, eikö sen pitäisi olla yhtä hyväksyttyä kuin laatikonmallisessa talossa asuminen?”, kirjoittaa Jan-Erik Andesson kirjassaan Elämää lehdellä.

Arkkitehtuuri on kaikkein vaikuttavin taidemuoto, sillä se vaikuttaa meihin koko ajan – olimmepa sen sisä- tai ulkopuolella.

Jan-Erik Andersson hyökkäsi aikamme julkista arkkitehtuurikäsitystä vastaan jo väitöskirjassaan, mutta nyt hän toteuttaa käytännönläheisemmän hyökkäyksen: hänen Life on a Leaf -niminen taideteostalonsa on valmistunut Turun Ruissaloon.

Anderssonin ensimmäinen suuri ihastus oli brittiläinen pop-taide. Se näkyykin Lehti-talon keveydessä, ornamenteissa ja huumorissa.

Rajojen ylittäminen ja yhteyksien luominen on Anderssonin projektien perusviritys. 2000-luvun alussa hänen häppeningissään pystyi tietokoneen välityksellä lähettämään oman kuvansa Brysseliin, missä se tulostui suklaasydämeen, jonka vastaanottaja saattoi syödä.

Sosiaalista taidetta on myös Lehti-projekti. Andersson haluaa jakaa sydäntään, josta on kasvanut lehti. Luomus on Anderssonin oman taiteellisen henkilöhistorian yhteenveto, mutta samalla se on julkinen näyte fantastisesta arkkitehtuurista.

Andersson uskoo, että ihmiskunta tarvitsee ajatusmallin muutosta sadan modernismin vuoden jälkeen.

”Modernismi otti koko aiemmasta historiasta kuristusotteen ja käänsi niin maalauksen kuin rakennuksen. Life on a Leaf -talon pyöristetyn muodon vuoksi katse ei koskaan kohtaa kulmaa, johon pysähtyä. Elävästä luonnosta on miltei mahdotonta löytää suoria kulmia ja suorakaiteenmuotoja.”

Anderssonin ideat saivat 1990-luvulla vastakaikua arkkitehtitoimisto Erkki Pitkärannalta. Yhdessä he suunnittelivat ja toteuttivat Rosegarden Art & 
Architecture -nimen alla hämmästyttäviä rakennuksia. Vuonna 1997 he rakensivat Teuvaan Kuminan, joka on kuminansiemenen muotoinen ekonavetta viidellekymmenelle lehmälle, ja vuotta myöhemmin he pistivät pystyyn gerberakukan muotoisen puutarhakoulun Janakkalaan.

”Tarvitsemme uusia konsepteja, jotka antavat rakentamiselle ekologisen pohjan, mutta luovat myös luonnon muotokieleen perustuvaa henkistä ympäristöä. Yhteyden luontoon pitää näkyä myös rakennusten muotoilussa”, Andersson sanoo.

Nykytilanne on kaukana tästä. Helsingin-junan ikkunasta näkee Finlandia-talon peittyvän raskaitten toimistokuutioiden taakse. Samaa ”puhdasta jälkeä” edustavat uudet puistikot, joissa ei voi mennä edes ruusupuskaan piiloon kuselle. Raha muka ratkaisee.

Todellisuudessa kysymys on kuitenkin vain mielikuvituksen ja inhimillisyyden kieltämisestä. Anderssonin ja Pitkärannan rakennukset eivät ole tulleet sen kalliimmaksi, päinvastoin.

Andersson olisi halunnut tehdä Lehtensä keskelle asuinaluetta provosoidakseen yhdenmukaista rakentamista, mutta rakennussäännöt kielsivät sen. Hän sai tontin puistosta kaupungin ulkopuolelta.

”Kukaan ei saa päättää puolestani, missä ja miten viihdyn! Tärkeää oli halu nähdä rakennus oman sisäisen unelman eikä muiden luomien esteettisten järjestelmien tuloksena. Halusin hakeutua valtavirta-arkkitehtuurin ulkopuolelle. Sinne, missä satuhahmot, leikkisyys, surrealismi, mielikuvitus ja yllätykset asustavat.”

Lehdenmuotoinen talo on väritetty kauniisti, ja sen seiniä kiertävät lapsenomaiset ornamentit. Samalla talo on kuin laiva, jolla on sinisen kellokukan muotoinen komentosilta. Anderssonin isä on ollut merikapteeni, ja pop-romanttisesta ikkunakellosta voi sihtailla Turun satamaan.

”Talon lehdenmuotoinen pohjakaava luo erilaisen tavan liikkua. Se muistuttaa kulkemista luontopolulla. Kun pysähdymme metsässä, havaitsemme tämän vuosisadan arkkitehtuurin tärkeän elementin: suorakulman lopun.”

Jan-Erik Anderssonin taloprojektistaan kertova Elämää lehdellä -kirja julkaistaan Helsingin Sanomatalon Art Kaarisilta -galleriassa 6.11. Galleriassa näyttely taideteostalon synnystä 2.12. asti.

Erkki Pirtola