Ympäristöjournalisti Philip Jakpor patistaa suomalaisia toimittajia näkemään Talvivaaran omin silmin.
Philip Jakpor, 36, katselee Kainuun Sotkamossa tutunoloista maisemaa. Vierailu Suomen luontoon ei aivan vastaa postikorttien lupauksia.
”Tiedän, miltä kuollut joki näyttää. Tällaista on Nigerian Ogonimaassa, ei ole mitään kalastettavaa.”
Puheena on Lumijoki Sotkamossa, Talvivaaran kaivosalueen lähistöllä. Se on saastunut ensin metallipäästöistä, sitten kaivosyhtiön korjausliikkeestä eli poltetun kalkin levittämisestä rannoille.
Ekosysteemin palauttaminen entiselleen muuttuu sitä hankalammaksi, mitä kauemmin Talvivaara Oy laskee jätevesiä luontoon poikkeusluvilla.
Tuhansien kilometrien päässä Afrikassa, Nigerian Ogonimaassa aika on vain pahentanut paikallisten ahdinkoa öljytuhon keskellä. Öljy-yhtiö Shell jätti alueen vuonna 1993, jonka jälkeen asukkaat ovat taistelleet oikeudesta puhtaaseen ympäristöön ja peränneet vastuuta tuhoista.
Shell on järjestelmällisesti kieltänyt yhtiön osallisuuden ympäristökatastrofiin, jonka korjaamisen YK on arvioinut maksavan 1 000 miljardia dollaria.
Jakpor vieraili Ogonimaassa vuonna 2011. Päällimmäiseksi mieleen jäi kuollut maisema ja kalaton joki.
”Ogonimaa on vain yksi tuhottu alue. Todellisuudessa koko Nigerian suisto ui öljysaasteessa.”
Ogonimaassa paikallisten elinkeinojen tuhoaminen vaikeuttaa elämää enemmän kuin mihin millään suuryhtiöllä on oikeus.
Nigerian ympäristöongelmat vaikuttavat Suomeen verrattuna massiivisilta, mutta journalisteilla ja paikallisilla asukkailla on molemmissa maissa samanlaisia haasteita saada viestinsä läpi päättäjille. Vastuun pakoilu ei ole Jakporista yhtään vähäpätöisempää Talvivaarassa kuin Nigeriassa.
Jakpor työskentelee ympäristöjärjestö Environmental Rights Actionin, ERA:n, tiedotuspäällikkönä. Yhdessä Viestintä ja kehitys -säätiö Vikesin kanssa ERA kouluttaa nigerialaisia journalisteja kyseenalaistamaan suuryhtiöiden virallisen tiedotuspolitiikan ja jalkautumaan paikallisten pariin.
Nigeriassa tutkiva journalismi on vielä alkutekijöissä. Taloudellisten seikkojen lisäksi sitä vaikeuttaa median omistajakytkökset valtaapitäviin.
Talvivaarassa paikalliset ovat tiedottaneet ympäristöongelmista aktiivisesti, esimerkiksi blogien ja STOP Talvivaara -liikkeen avulla.
Vaikka Suomessa viranomaisten tiedotusvastuu on aivan eri luokkaa kuin Nigeriassa, täsmällistä ja puolueetonta tietoa on täälläkin jouduttu etsimään kaivosyhtiön pr-työn takaa.
Talvivaarassa Jakpor vaikuttui paikallisten asukkaiden intohimoisesta suhtautumisesta lähiympäristön suojeluun.
”Aivan kuin minne tahansa ongelma-alueelle, journalistien pitäisi tulla tänne joukoittain todistamaan ympäristön tuhoa omin silmin.”
Suomessa on vireillä kymmeniä kaivoshakemuksia, joten retkikohteita saattaa ilmaantua lähivuosina lisää.
”Paikalliset ovat mieletön muutosvoima”, Jakpor sanoo. Tämä näkyy hänen mielestään sekä Suomessa että Nigeriassa.
Siksi ERA kouluttaa Nigeriassa asukkaita raportoimaan ympäristötuhoista ja taltioimaan kuvamateriaalia todisteeksi.
Nigerian ympäristöongelmilla on valtavat mittasuhteet. Journalisti huomaa olevansa toivottoman urakan edessä, sillä saastuttaminen on maan tapa. Eräässä tilaisuudessa kollega huomautti Jakporille, että ympäristöjournalismin aikaansaannokset näyttävät vaatimattomilta.
”Vastasin, että kuvittele, jos emme olisi edes aloittaneet!”
Jakpor uskoo, että ympäristönsuojelu on vahva yhteinen intressi, joka luo siltoja paikallisesta kansainväliseen. Talvivaaran-vierailulla eräs asukkaista kertoi Jakporille, ettei ole ostanut Shellin tuotteita Ogonimaan tuhon tultua julkisuuteen.
”Solidaarisuus! Juuri tätä tarkoitan.”
Minea Koskinen