Yksitoista valokuvaajaa lähti tutkimusmatkalle kotimaahansa.

Aleksi Poutasen kuvasarjan nimi on Johanna. Poutanen on yksi Suomi/Finland-näyttelyn valokuvaajista. Hän on dokumentoinut Johanna Tukiaisen elämää. Aihevalinta tuntuu aluksi absurdilta: mitä tämä kertoo Suomesta?

Tukiainen on kuvissa juuri sellainen, jollaisena hänet on totuttu näkemään. Hän seisoo esiintymislavalla yllään pikkutuhma tonttuhame, puristavat sukkanauhat ja liian pieni paita, joka paljastaa makkarat. Selässä Tukiaisella on enkelin siivet.

”Ei tota muijaa siis vaan voi ymmärtää”, kuulen yhden näyttelyvieraista kommentoivan. Johanna löytääkin paikkansa kollaasissa juuri absurdiutensa takia. Tukiaista ei ole näyttelyn jälkeen yhtään sen helpompi ymmärtää kuin aikaisemminkaan.

Jään miettimään, miksi ihmeessä ihminen tekee itselleen sen, minkä kuvien nainen on tehnyt. Haluan selityksen, ja niin haluaa moni muukin. Meille suomalaisille Tukiainen on yksinkertaisesti liikaa. Johanna kertoo suomalaisuudesta kertomalla, mitä se ei ole.

Suomesta jää käteen ajatus yksinäisyydestä. Sitä löytyy kaikista teoksista. Yksinäisyyden kuvaaminen suomalaisena taipumuksena yllättää joka tapauksessa.

Voisi kuvitella, että kun 11 nuorta kuvaajaa tekee kokeilevaa projektia, syntyisi siitä jotain aivan muuta kuin mihin olemme tottuneet. Näin ei kuitenkaan käy. Näyttelystä jää mieleen juuri se yksinäisen haikea tunnelma, jollaiseksi suomalaista sielunmaisemaa on kuvattu vuosikymmeniä.

Veera Paananen

Suomi/Finland 19.5. asti Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä.

Veera Paananen