Arvostelussa Dome Karukosken elokuva Mielensäpahoittaja.

Jussi-palkitun ohjaajan Dome Karukosken uusin elokuva Mielensäpahoittaja sopii vientiin kuin Napapiirin sankarit (2010). Elokuva on jo valittu Toronton elokuvajuhlille, ja syystä.

Tuomas Kyrön kirjoihin pohjautuvassa elokuvassa vanhaksi käynyt isä, joka helposti pahoittaa mielensä, joutuu vastentahtoisesti Helsinkiin poikansa perheen huomiin. Ilmassa on jatkuva jännite, ja suomalaista identiteettiä kaihoisasti tunnelmoivat kuvat leikkautuvat hienosti kiireiseen kaupunkielämään.

Juuri kun 1950-luvun muisteleminen ja valittaminen alkavat kyllästyttää, tapahtumat lähtevät vyörymään ja päähenkilöt joutuvat tekemään kovia ratkaisuja. Katsoja ei arvaa, mikä on vanhuksen seuraava tahto ja tuoko se iloa vai surua. Alussa naurattanut sukupolvien ero muuttuu koskettavan realistiseksi. Komediassa on suomalainen sävy.

Antti Litjan tarkasti ja uskottavasti esittämä mielensäpahoittaja on kärjistetty hahmo, mutta jääräpäisyydessään ja auttamishalussaan aito ja tunnistettava. Kukapa meistä ei, edes joskus, väittäisi olevansa oikeassa.

Dome Karukoski:
Mielensäpahoittaja.
Ensi-ilta 5.9.

3 tähteä.

Noora Laaksonen