Arvostelussa Pedro Almodovarin elokuva Iho jossain elän.

Pedro Almodovarin Iho jossa elän kertoo plastiikkakirurgista, joka pitää vangittuna kaunista naista ja näyttää liittävän tähän muutakin kuin ammatillisia intohimoja. Miehen ja naisen välinen sadomasokistinen historia keriytyy auki almodovarilaisten takaumavyörytysten kautta.

Esineellistämisen metaforana tämä pesee kirkkaasti myytin Seppo Ilmarisen naisen taonnasta.

Almodovar ei – tuskin kukaan mukaan – ole aiemmin esittänyt fyysisen ja sosiaalisen sukupuolen irrottamista näin radikaalisti toisistaan. Miehen ja naisen suhteen ohella alastomaksi riisutaan äidin ja pojan, isän ja tyttären sekä erilaisten miesten välisten suhteiden monikerroksiset patologiat.

Teoksen groteski väkivalta on perusteltua. Senkin avulla tarkoitus on kääntää katse aiempaa syvällisemmin sukupuolen olemukseen. Katsojalla ei tässä kyydissä ole helppoa eikä kivaa. Popcornit kannattaa jättää ostamatta.

Pedro Almodovar: Iho jossa elän. Ensi-ilta 14.10. Neljä tähteä.

Tuomas Rantanen