Che – hän elää?! -näytelmä suree aikaamme, jossa ei enää ole eettisiä sankareita.

Lahtelainen teatteri Vanha Juko ja helsinkiläinen Projektori-ryhmä ovat yhdistäneet rajalliset taloudelliset resurssinsa suurenmoiseksi yhteisproduktioksi, liki spektaakkeliksi. Rinnastukset ovat suuria ja jokainen kohtaus on vilpitön. Che – hän elää?! -näytelmän on ohjannut Juha Luukkonen, yhdessä hänen kanssaan sen on kirjoittanut Ari-Pekka Lahti.

Che on yli kolmituntinen, moniosainen teos, joka vuorotellen rakentaa ja purkaa sankaruutta. Näytelmän materiaalina on eteläamerikkalainen vallankumouscomandante, Suomen vuoden 1918 kamppailujen jättämät arvet, tornionjokilaaksolaisen suvun runnottu tarina ja perussuomalaisten vaalivoitto.

Materiaalina on myös tämä todellisuus, jossa ei enää ole eettisiä sankareja, jotka merkitsisivät toivoa paremmasta.

Näytelmässä on kaksi väliaikaa, jotka jakavat teoksen kolmeen osaan eräänlaiseksi triptyykiksi, jossa eri osien tarinat hyödyntävät hieman erilaista estetiikkaa, hieman erilaisia vaikutuskeinoja ja rakenteita.

Luukkosen ohjaus on varmaotteista ja toisen osan rytmi on hengästyttävä. Pahoinvoinnin, viinan ja kuoleman värittämä tarina on näytelmän upein osa, joka on asetettu yhden lyhyen monologiosan, perussuomalaismyytin ja musiikkinäytelmäosien väliin.

Taustakankaalla ikoniset kuvat kaikkialta maailmasta seuraavat toisiaan. Ne kertovat sodan ja sorron kauhusta. Moninainen kuvavirta on kuin muistutus, ettei kyse ole ihan vähästä. Samalla kooltaan ja tyyliltään epäyhtenäisten kuvien virta jää hieman suttuiseksi. Kuvia ei kiinnitetä nimiin tai vuosilukuihin.

Viimeisessä osassa sankari ylösnousee. Projisoinnissa Che Guevaran ruumis löydetään Bolivian joukkohaudoista 1990-luvun lopussa. Valtiovallan järjestämissä hautajaisissa tunnistamme sen turmeltuneen spektaakkelin, joka Guevarasta on tullut.

Esitykset Lahden teatteri Vanhassa Jukossa 5.5. asti.

Sanna Uuttu