Vuonna 2013 puhuttiin Anita Sarkeesianista & pelaajayhteisön naisvihamielisyydestä. Puhuttaisiinko tänä vuonna itse peleistä?
Jos haluaa pikaisen läpileikkauksen netin naisvihasta, nettikiusaamisesta, sananvapauskäsitteen vääristelystä ja silkasta vainoharhasta, kannattaa tutustua kanadalais-amerikkalaisen Anita Sarkeesianin tapaukseen.
Sarkeesian pitää feminististä Feminist Frequency -videoblogia, jossa hän analysoi muun muassa mainosten, elokuvien ja tv-sarjojen naiskuvia. Vuonna 2012 hän alkoi kerätä Kickstarterissa rahaa videosarjalle, joka käsittelisi videopelien naiskuvaa. Internet räjähti.
Sarkeesianille tulvi tappouhkauksia ja raiskausuhkauksia, ja nettiin ilmestyi peli, jossa sai vetää Anitaa turpiin. Sarkeesianin Tropes vs Women in Video Games -nimeä kantava projekti tuli näin nostaneeksi osittain tahattomasti tapetille peliyhteisöissä pesivän naisvihamielisyyden.
Videosarjasta on nyt julkaistu neljä osaa. Kolme ensimmäistä käsittelivät neito pulassa -tarinatyyppiä, jossa naishahmo kidnapataan ja mieshahmojen täytyy sitten pelastaa neitokainen.
Massiivisen vihakampanjan takia Feminist Frequency -kanavan kommentit on poistettu käytöstä. Ei ole mitenkään yllättävää, että Sarkeesiania yritetään nyt piestä väitteellä sananvapauden rajoittamisesta. Lisäksi häntä syytetään herkkähipiäisyydestä ja haluttomuudesta vastata asialliseen kritiikkiin muutaman hassun trollin takia.
Vietin sunnuntaita katsomalla Sarkeesianin saamia videovastauksia, ja niitähän riittää. Periaatteen vuoksi en yleensä klikkaa linkkejä, joiden otsikointi on linjaa ”Feminism poisons EVERYTHING”. Halusin kuitenkin tietää, olisiko vihan seassa mielenkiintoistakin palautetta.
No, pikaisella vilkaisulla suurin osa videovastauksista on henkilökohtaisia hyökkäyksiä, joissa näytetään kontekstistaan irrotettuja pätkiä Sarkeesianin videoista ja täytetään loput absurdilla mölinällä.
Jopa rakentavasti alkavista vastauksista saa sen kuvan, että videobloggaajalla on ollut niin kiire loukkaantua, ettei hän ole edes malttanut kunnolla katsoa alkuperäisiä videoita.
Mölinän seasta löytyy kuitenkin oikeasti rakentavia videovastauksia. Eräässä analysoidaan tarkemmin kahta videopelien vahvaa naishahmoa, Tomb Raiderin Lara Croftia ja BioShock Infiniten Elizabethia.
Tässä onkin asian ydin: olisi mahtavaa, jos kritiikeissä päästäisiin yli loukkaantumisista ja henkilökohtaisista kaunoista ja puhuttaisiin siitä, mistä alun perinkin oli tarkoitus puhua, eli niistä peleistä. Toki toivon, että myös keskustelu nettiahdistelusta jatkuu. Se on kuitenkin osittain eri keskustelu.
Löytyy varmasti pelaajia, jotka pystyvät käsittelemään pelien naiskuvaa, mieskuvaa tai vaikka yhteiskuntakuvaa vielä syvällisemmin kuin Anita Sarkeesian. Feminist Frequency on kuitenkin hyvä pelinavaus.
Maria Karuvuori
