Arvostelussa Alex de la Inglesian elokuva Viimeinen sirkus.

Viimeinen sirkus on omituisen epäsopivista palasista kudottu, poikkeuksellisen raa’an sadomasokistisen väkivallan kuljettama tragedia. Sen tarkoituksellisen kököt komedialliset ainekset lisäävät lopputuloksen irvokkuutta.

Elokuva kertoo kahden ensin henkisesti ja sittemmin myös fyysisesti vammautuneen klovnin rujosta kilpajuoksusta. Palkintona on ulkoisesti korea, mutta vähemmän sielukas nainen, joka ei osaa päättää kumman näistä monstereista kelpuuttaisi sydämensä valtiaaksi.

Espanjalaiset sukupuoliroolistereotypiat kukkivat nupit kaakossa ilman sen kummempaa ironiaa. Kaikkien henkilöiden motiivit ovat itsekkäät ja yksioikoiset, kohtauksesta toiseen rynnistellään sen enempää järjen tai tunteiden kuin toiminnankaan logiikasta piittaamatta.

Kaikkea kannatteleva perustunne on loputon nöyryytys ja miehinen – sanan mukaisesti – kasvojen menetys.

Alex de la Iglesia: Viimeinen sirkus. Ensi-ilta 15.7. Kaksi tähteä.

Tuomas Rantanen