Dokumenttielokuvan tähti keikkailee Senegalin kylissä.
Sarabah, Maria Luisa Gambalen nostattava dokumenttielokuva Sister Fasta, saapuu Helsinki-Afrikka-elokuvafestivaalille toukokuussa.
Sarabah tarkoittaa paratiisia, piilopaikkaa, jonne Sister Fa aka Fatou Mandiang Diatta tapasi lapsena paeta. Sarabahin kaltaisena hän haluaisi nähdä kotimaansa Senegalin nuorten tulevaisuuden.
Kun Sister Fa syntyi maan pääkaupungissa Dakarissa vuonna 1982, musiikki oli vielä vähemmän tyttöjen juttu kuin nyt.
Ihmiset paheksuivat, mutta muusikko raivasi tietään uskomattomalla energialla ja ”mitä mies voi tehdä, nainenkin voi” -asenteella.
Debyyttialbumi Hip Hop Yaw La Fal julkaistiin vuonna 2005, ja Sister Fa hyödynsi suosiotaan puhuakseeneismerkiksi aidsista ja naisten oikeuksista. Sanoitukset tulivat sydämestä.
Sitten rakkaus itävaltalaiseen Lukas Mayhin vei Sister Fan naimisiin, Berliiniin ja äidiksi.
Muusikon ura oli tukossa, kunnes hän löysi ”perheensä”, jossa yhdistyvät ammattilaisjazzmuusikot, senegalilaiset rytmit sekä rap, soul ja reggae.
Rohkea vaikuttaja kypsyi kovassa koulussa. Senegalissa yhteisön ympäröimä Sister Fa vietti Berliinissä paljon aikaa yksin ja palasi lapsuuteensa. Muistot eivät olleet kauniita, sillä hänetkin oli silvottu. Kipu on aina läsnä.
Silpominen tarkoittaa, että naisen ulkoisista sukuelimistä leikataan pois osa, raaimmassa muodossa kaikki. Seurauksena on loppuelämän mittainen tuska.
Usein miehet pesevät kätensä ”naisten asiasta”. Sister Fa muistuttaa, että vastuu on kaikkien.
Maailmassa noin 140 miljoonaa tyttöä ja naista kärsii silpomisesta. Senegalissa silpomisen kieltävä laki on ollut voimassa yli kymmenen vuotta ja asenteet muuttuvat vauhdilla, mutta perinteetkin istuvat sitkeässä.
Sister Fa yhtyeineen kiertää kylissä, järjestää ilmaiskonsertteja ja tapaa koululaisia. Hän pitää kiinni vapaudestaan ja hoitaa homman tyylillään. Tukea tarjoaa
Tostan-järjestö, joka yrittää rakentaa afrikkalaistyylistä konsensusta ”barbaarisen ilmiön” päivittelyn sijaan.
Musiikin sanoma toimii, mutta vastustajia riittää.
Elokuvassa on valoisa pohjavire. Se on ohjaaja Maria Luisa Gambalen tavoite.
”Jotkut katsojat päivittelevät, että onpa hirveää. Vastaan, että elokuvahan kertoo upeasta tyypistä, joka muuttaa asioita”, kertoo Gambale puhelimitse Istanbulista.
Siellä Gambale ja ohjaajakollega Steven Lawrence tutustuivat Sister Fahan YK:n konsertissa vuonna 2009.
Gambale ja Lawrence olivat kaavailleet Sister Fata muslimimaiden muusikoista kertovaan lyhytelokuvien sarjaansa.
”Hän on loistotyyppi. Tavatessamme tiesin heti, että haluan tehdä elokuvan hänestä, vaikken ollut ikinä ohjannut mitään yksin.”
”Rakastan sankaritarinoita. Senegalissa tilanne on parantunut, mutta töitä pitää tehdä niin kauan kuin yksikin tyttö silvotaan.”
Sarabah kuvattiin nopeassa tahdissa Berliinissä ja Senegalissa, mutta siinä on Sister Fan koko tarina.
”Sister Fan mies Lukas May on dokumenttiohjaaja, joten saimme häneltä loistomateriaalia”, Gambale paljastaa.
Ohjaaja ja Sister Fa ystävystyivät ja ideoivat jatkoa.
”Sister Fa haluaa, että palaan Senegaliin kuvaamaan. Youtubessa on ihmisoikeuskanavia, joilla voisimme julkaista pätkiä afrikkalaisaktivisteista.”
Nyt räppäri virittelee yhteistyötä länsiafrikkalaisten muusikoiden kanssa, jotta viesti kantaisi kauemmaksi.
Helsinki African Film Festival 8.–12.5. www.haff.fi
Anna-Sofia Joro
