Arvostelussa Sofia Coppolan elokuva Somewhere.

Sofia Coppolan elokuvien aiheena on poikkeuksetta ollut ulkopuolisuuden tunne, jota suojellussa eristyneisyydessä elävä ihminen saattaa kokea, jos on sitä kokeakseen.

Tosin uudessa Somewhere-elokuvassa kokijana on vaihteeksi mies ja toiseutta tuottaa patriarkaalisen ylisuojeluvuuden (Virgin Suicides, 1999), kieli- ja sukupolvikuilujen (Lost in Translation, 2003) tai 1700-luvun hoviprotokollan (Marie Antoinette, 2006) sijaan Hollywood-menestyksen minuuden ja maailman väliin pystyttämä ylellisyyden muuri.

Coppola kuvaa itselleen kotitaustan kautta tuttua kalliiden hotellien saaristoa ja pramean-ankeaa elokuvamaailman hypetystä terävien ja koskettavien viiltojen kautta. Katsojalle syntyy ehkä tarpeeton kiusaus asettaa elokuvassa herättäjänä toimivan tyttären paikalle ohjaaja itse ja ajatella elokuvan kertovan hänen suhteestaan isäänsä Francis Ford Coppolaan.

Somewheren maailma ei olekaan yhtä metaforinen kuin Coppolan edellisissä elokuvissa ja samalla se tuntuu myös hiukan valjummalta.

Silti nytkin katse kääntyy peruskysymyksien suuntaan haastavasti ja pieteetillä.

Sofia Coppola: Somewhere. Ensi-ilta 31.12. Neljä tähteä.

Tuomas Rantanen