Katutaiteen pitää julistaa, ei jorista.

Vanha vitsi neuvostobetonin valmistusreseptistä kuuluu: kolme osaa sementtiä, yksi osa vettä ja yksi osa mikrofoneja. Myös neuvosto-Tallinnassa Viru-hotellin seinillä oli korvat, ja nauhoille tarttui monen suomalaisen kauppadelegaation suhmuroinnit.

Nyt roolit ovat vaihtuneet, ja seinät ovat saaneet suun. Otso Kantokorven näyttely koostuu virolaista katutaidetta esittävistä valokuvista, jotka hän tallensi hiljattain tehdessään Sankarimatkailija Tallinnan lähijunissa -kirjaansa.

”Olen 52-vuotias taidekriitikko. Jos katutaide edustaa nykytaidetta, minun on yritettävä opiskella sitä ollakseni ammattilainen”, Kantokorpi kertoo. Hänen mukaansa suuri osa katutaiteesta on epäkiinnostavaa.

”Omaa sääntöjärjestelmäänsä orjallisesti seuraavat työt ovat tylsiä”, hän toteaa junien kylkiin ja siltojen alle ilmestyvistä graffiteista. ”Tarrat ja sapluunatyöt ovat kiinnostavia, ne eivät seuraa ohjeita ja sääntöjä.”

”Uuden näkökulman esiintuominen on poliittista, paikallisuuden korostaminen on poliittista, huomion kiinnittäminen sääntöihin on poliittista, pelkkä hyvän olon tuottaminen voi olla poliittista”, Kantokorpi listaa.

”Poliittisuus on kuitenkin kiinnostavaa vain, jos se toimii. Tämän takia olen jopa jättänyt viime aikoina äänestämättä. Toimivat vaihtoehdot tuntuvat olevan vähissä, paitsi paikallistasolla, jossa voi omalla elämällään vaikuttaa kanssaihmisiin.”

”Katutaiteella on aina poliittinen agenda, riippumatta sisällöstä. Kyse on tilan haltuunotosta, vaikka työt jankuttaisivat samaa tyhjänpäiväisyyttä loputtomasti. On kauheaa, että vain rahalla saa nyky-yhteiskunnassa viestin läpi.”

Tuskin yksin poliittiset päämäärät saavat katutaiteilijoita sanktion uhalla kaduille töitään levittämään: ”Tietenkin mukana on myös kielletyn ja laittoman romantiikka.”

_______________

Kriitikko vai rikollinen?

Keski-ikäinen taidekriitikko on muuttunut passiivisesta havainnoitsijasta aktiiviseksi toimijaksi. Voimassa 9/2006 Kantokorpi paljasti rikolliset puuhansa: ”Tunnustan rikkovani tietoisesti ja säännöllisesti vuonna 2003 voimaan tulleen järjestyslain 13. pykälää.”

Taidekriitikko teki hopeageelikynällä muutaman millimetrin korkuisia tageja Punavuoren seiniin ja kuvasi ne digitaalikameralla. Käsitteellinen taideteos My Tag, a Work in Progress koetteli valvontayhteiskunnan rajoja. Teossarjalla kritisoitiin kontrollin ja näennäisen turvan lisääntymistä yhteiskunnassa.

Seuraavaksi Kantokorpi harkitsee omaa tarrataidekampanjaa. Hän haluaisi ilahduttaa kanssaeläjiä tarroihin kirjatuilla runoilija Vladimir Majakovskin viisauksilla.

Vale – katutaidetta Virosta -näyttely Like-kaupassa vuoden loppuun saakka. Iso Roobertinkatu 20, Helsinki.

Otso Kantokorpi: Sankarimatkailija Tallinnan lähijunissa. Like 2009. 176 s.

_______________

Jari Tamminen