…hakkuuaukea.
ELOKUVA
Viime aikoina filmien avulla on kampanjoitu ainakin sikojen ja turkiseläinten pelastamisen puolesta. Luonto-Liittokin elää ajan hermolla ja järjestää metsäaiheisen elokuvakiertueen kevään aikana.
Suomessa on runsaasti puupeltoa, mutta erittäin niukasti vanhaa, luonnontilaista metsää. Yli 95 prosenttia metsistä on talousmetsää, joka ei monimuotoisuudessaan pärjää lähellekään aarniometsille. Luontojärjestöt ovat jo pitkään vaatineet metsähallitusta suojelemaan valtion mailla olevat vanhat metsät. Tähän asti aktivistit ovat kuitenkin joutuneet katsomaan sivusta metsäkoneiden möyrintää.
Yksi kolmesta kiertueella esitettävästä elokuvasta on Sanni Sepon ja Ritva Kovalaisen Sateenkaaren pää, joka kertoo Suomen itäisimmän kolkan, Ilomantsin ihmisten ajatuksista tehometsätalouden runtelemasta kotiseutumaisemastaan.
Sanni Seppo ja Ritva Kovalainen, miksi te teitte tämän elokuvan?
”Luonnonsuojelijat, siis metsien puolesta puhuvat ihmiset, leimataan helposti helsinkiläisiksi viherpiipertäjiksi, joilla ei ole ymmärrystä metsäseutujen elämästä. Halusimme tutkia, onko tämä vastakkainasettelu totta.
”Olennaista elokuvassa ovat henkilöt. Heitä ei ohjattu mitenkään, pyysimme vain kertomaan vapaasti ajatuksia metsäsuhteesta. Ilmeni, että seudun asukkaat ovat tehometsätalouden vastustajia”, Kovalainen kertoo.
”Halusimme tuoda vaihtelua siihen asetelmaan, että julkisessa metsäkeskustelussa sananvalta on annettu pelkästään alan ammattilaisille. Puheissa ei emotionaalisille asioille anneta painoarvoa, vaikka kotiseudun radikaali muutos on merkittävä asia. Hakkuukuvat muistuttavat monesti sotakuvastoa”, Seppo toteaa.
Vanha fraasi kuitenkin on, että kyllähän Suomessa metsää riittää.
”Kysyimme useilta ihmisiltä, paljonko he ajattelevat Suomessa olevan luonnontilaista metsää. Jotkut ehdottivat, että 60 prosenttia! Meille on luotu illuusio, että metsää riittää jossain Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Tosiasiassa ikimetsää on yksi prosentti Suomen metsistä Lappia lukuun ottamatta”, Seppo sanoo.
”Montako puuta pitää pystyssä olla, että sitä sanotaan metsäksi? Elokuvaa tehdessä mittailimme minuuteissa, kuinka isoja metsiä löysimme. Lähdimme kävelemään metsän reunasta ja laskimme, kauanko kestää kävellä toiselle reunalle. Löysimme enimmäkseen kolmen ja viiden minuutin metsiä”, Kovalainen kommentoi.
Metsää ei nähdä puilta?
”Lehtiä lukemalla saa helposti käsityksen, että puuta on enemmän kuin koskaan. Lisää hakkuita, ja puut pitäisi saada tehtaisiin. Puumassaa on kyllä paljon, metsää ei”, Kovalainen sanoo.
Elokuvassanne sanottiin, että jokainen sukupolvi tuhoaa jonkin asian. Miksi?
”Ihmisellä on jokin tietty järjettömyys elää vain nykyhetkeä. Siis kyllähän sitä tehdään muka jotain tulevaisuudensuunnitelmia, mutta todellisuudessa ne ovat todella lyhytaikaisia”, Seppo miettii.
Mitä me sitten voimme tehdä metsien puolesta?
”Jos omistaa metsää, kuten yllättävän moni kaupunkilainen muuten omistaa, kannattaa miettiä tarkkaan, millä tavoin sen taloudellisen hyödyn korjaa, jos on pakko. Toivottavasti kaikki tietävät avohakkuiden vaihtoehdoista”, Seppo miettii.
”Vallankahvassa olevien pitäisi rohkeasti tehdä päätöksiä luonnon hyväksi, ja yksittäisten ihmisten eli äänestäjien pitäisi vaatia päätöksiä. Kyllä niitä pelisääntöjä noudatetaan yllättävän hyvin sen jälkeen kun säännöt on tehty. Viimeksi se tuli esiin esimerkiksi ravintolatupakoinnin kautta. Monesti joutuu vain pettymään päättäjien pelkoon tehdä päätöksiä”, Kovalainen sanoo.
Sepon & Kovalaisen Sateenkaaren pää Luonto-Liiton järjestämällä Hävitetty metsä -elokuvakiertueella. 3.3. Joensuun Väen talossa kello 18, 18.3. Turun Kirjakahvilassa kello 19, 8.4. Oulun elokuvateatteri Studiossa kello 18 & 24.–25.4. Helsingissä Suomen sosiaalifoorumissa.
Jukka Vuorio
