?Köyhien tarpeet pyyhkäistiin pöydältä.
Sata-komitea oli nykyisen hallituksen kunnianhimoinen hanke uudistaa sosiaaliturva ja torjua köyhyys.
Hallitus siirsi toimikautensa alusta asti kaikki sosiaalipolitiikan ikävät kysymykset Sata-komitealle. Mallivastaus kuului: ”Sata-komitea selvittää sitä.”
Lopputulos oli joukko teknisiä muutoksia. Pääsin osallistumaan Sata-komitean perusturvajaoksen työskentelyyn. Miten uljaat odotukset päättyivät kirpeään pettymykseen?
Perusturvan uusiminen
Osmo Soininvaaran johtama perusturvajaosto kokoontui ensimmäisen kerran pari kuukautta komitean asettamisen jälkeen eli 27. elokuuta 2007.
Perusturvajaoston tehtävä oli ehkä komitean keskeisin, koska tehtäväksiannon perusteella suurimmat uudistuksen tarpeet ja odotukset kohdistuivat perusturvaan.
Jaostoon kuului edustajia sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM), valtiovarainministeriöstä, Kelasta, Kuntaliitosta, MTK:sta, Stakesista, Vaasan yliopistosta ja Väestöliitosta sekä EK:sta ja STTK:sta. Itse edustin ilmeisesti kirkkoa, koska nimittämiseni aikaan työskentelin Kirkon diakonia- ja yhteiskunnallisen työn johtajana.
Jälkeenpäin ihmeteltiin, miksi perusturvajaoksessa oli mukana myös työmarkkinajärjestöjen edustajia. Heitä varten oli tehty oma hiekkalaatikko eli ansioturvajaosto. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti riittänyt työmarkkinajärjestöille. Ansioturvajaoston kokoonpanon malli levisi muihinkin jaostoihin.
Toimeksiantomme oli skitsofreeninen. Totesimme ensimmäisessä kokouksessa, että perusturvan tason on liian matala, mutta tiedossa ei ollut, mistä löytyisi varoja sen nostamiseen.
Perustuslaki kunniaan
Toimeksiannon mukaan sosiaaliturva piti nostaa riittävälle tasolle. Riittävyys tarkoittaa käytännössä sitä, että niin sanottujen syyperusteisten etuuksien olisi turvattava ihmisten toimeentulo ilman, että he joutuvat hakemaan toimeentulotukea sosiaalitoimistosta.
Perustuslain mukaan ”lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella”.
Tämä pykälä on edellisen laman jälkeen ollut vaarassa muuttua kuolleeksi kirjaimeksi, koska toimeentulotuesta on tullut pysyvä tuki erityisesti työttömän perusturvan saajille. Ennen edellistä lamaa toimeentulotuki oli väliaikainen apu niille, joiden tulot jäivät syystä tai toisesta hetkellisesti erittäin alhaisiksi. Laman jälkeen toimeentulotuesta muodostui kuitenkin suomalaisen köyhälistön pysyvä tulonlähde.
Perusturva ylös!
Toimeentulotukea haetaan verojen maksamiseen ensisijaisista syyperusteisista etuuksista sekä asumistuen omavastuun kattamiseen. Syynä on se, ettei työmarkkinatukea eikä asumistukea ole nostettu palkkojen eikä asumiskustannusten mukaan. Lisäksi yleisen veronkeventämisen kääntöpuolena työmarkkinatuen ja alimpien päivärahojen verotusta on kiristetty kymmenen vuoden ajan.
Toimeentulotuki vaatii työtä ja vaivaa paitsi hakijoilta myös myöntäjiltä. Sosiaalitoimistossa on käsiteltävä muun muassa tiliotteet ja isännöitsijän todistukset, lääke- ja lääkärilaskut sekä lasten harrastusmenot.
Jo perusturvajaoston avauskokouksessa esitettiin, että syyperusteinen turva pitäisi saada niin korkealle, ettei tarvetta toimeentulotukeen olisi. Esillä oli kaksi mallia: nykyisen järjestelmän selkeyttäminen tai kokonaan uuden mallin rakentaminen.
Tarvetta selkeyttämiselle oli, sillä sosiaaliturvaa säädellään kymmenillä eri laeilla ja siihen kuuluu noin sata etuusnimikettä.
Toinen keskeinen haaste oli parantaa työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta. Pohdimme sitä, voisivatko työttömän perusturvan saajat saada lisätuloistaan enemmän käteen kuin ansiosidonnaisen turvan saajat.
Syksy 2007 kyttäilyä
Sosiaaliturvan kehittämisen näköalat olivat melko valoisat syksyllä 2007. Vaikka komitealle ei ollut luvattu selkeitä rahasummia, STM:n ministereiltä tuli signaaleja siitä, että tehkää hyvä ehdotus, niin me kyllä etsimme siihen rahat.
Hyvinvointivaltion kehittäminen oli ollut pysähdyksissä 1990-luvun lamasta saakka. Rajuista veronalennuksista huolimatta valtiolle oli kuitenkin nyt kertynyt kirstuun sellaisia ylijäämiä, että todelliset uudistukset olivat vihdoin mahdollisia. STM painatti Sata-komiteasta hienon esitteen Kohti mahdollisuuksien sosiaaliturvaa.
Syksyn 2007 aikana kokoonnuimme kuukausittain perehtyen lähinnä tuleviin haasteisiin. Käytimme paljon aikaa erittäin monimutkaisen asumistukijärjestelmän selvittämiseen.
Selvitimme myös pitäisikö eri ikäryhmien indeksejä muuttaa, toisin sanoen pitäisikö nuorten ja vanhojen etuuksia korottaa eri tavoilla. Taustalla oli ruokien hintojen raju nousu. Vastaus oli kielteinen: hinnat nouset kaikilla suurin piirtein saman verran.
Lokakuun 2007 lopussa esillä oli perusturvan kannustavuus – rohkaiseeko perusturva laiskotteluun. Esitin piirroksen, joka todisteli, ettei kaikkia perusturvan saajia pidä kohdella samalla tavalla. Etuja saavat monet sellaiset ihmiset, joille perusturvan laskeminen on kuin kuollutta konia piiskaisi. Vain niitä voidaan kannustaa, jotka ovat työkykyisiä, mutta eivät työhaluisia. Monet nyökyttelivät.
Tämä herätti toiveita, sillä voisimme nostaa ainakin niiden turvaa, joita ei saada edes kepillä töihin (kuten lopulta osittain tapahtuikin).
Kokouksissa ei vielä otettu jyrkkiä kantoja suuntaan eikä toiseen, mutta sain vähä vähältä enemmän tietoja siitä, että jäsenet hioivat sapeleitaan omissa pajoissaan. Ainakin työmarkkinajärjestöjen ja Kelan edustajilla oli omat taustaryhmät, joissa valmisteltiin kantoja ja linjauksia. Työmarkkinajärjestöillä oli vahvimmat verkostot, sillä ne olivat toiminnassa jo paljon ennen Sata-komiteaa.
Virkamiehet jarruttavat
Vähitellen jaoston jäsenten kannat alkoivat hahmottua – ja aika pian useiden henkilöiden puheenvuoron sisällön tai ainakin viestin tiesi jo ennakolta.
Valtiovarainministeriö ei halunnut sitoutua mihinkään uudistukseen, joka tarkoitti lisämenoja. EK säesti (se oli jo tässä vaiheessa asettanut työnantajien Kela-maksun poiston ehdoksi uudistuksille). STTK vastusti perusturvan parannuksia, mikäli ne heikentäisivät ansioturvan asemaa. Käytännössä tämä tarkoitti lähes kaikkien uudistusten vastustamista, koska ansioturva on rakennettu Suomessa perusturvan päälle.
Yllätyksekseni havahduin siihen, että eräät STM:n virkamiehet olivat erittäin nihkeitä uudistamaan sosiaaliturvaa. He löysivät lähes jokaisesta uudistusesityksestä jonkun detaljiongelman, joka heidän mielestään esti idean kehittelyn. Tuntui siltä, että kolmikannalla – hallituksella, työntekijä- ja työnantajajärjestöillä – oli oma ankkurinsa myös STM:ssä.
Toimeentulotuki on katiska
Oma tavoitteeni oli perusturvan täysremontti – enkä pitänyt kynttilääni vakan alla. Ajatus oli toki mahtipontinen, mutten nähnyt muuta vaihtoehtoa suurimpien ongelmien ratkaisuksi. Erityisesti halusin vähentää nöyryyttävänä pitämäni toimeentulotuen merkitystä. Marraskuussa 2007 kirjoitin kokousmuistiinpanoihini: ”toimeentulotuki on kuin katiska”.
Toinen, realistisempi tavoitteeni oli köyhien ansaintamahdollisuuksien parantaminen. Ajattelin vakavasti, että työmarkkinajärjestöt – ainakin EK – ja ehkä myös valtiovarainministeriö oivaltaisivat perusturvan saajien työllistymisloukkujen purkamisen tarpeen. Kyse oli sekä kannustinloukusta että byrokratialoukusta.
Perusturvan saajalle ei jää esimerkiksi satasen lisätulosta käteen etujen pienentymisen ja verotuksen kiristymisen vuoksi kuin kymppi tai kaksi. Toinen pulma on se, että työtulo hajottaa etupaletin eli johtaa tukien palautusvaatimuksiin ja rahavaikeuksiin.
Arvelimme tuolloin, että työmarkkinoilta lähtee lähivuosina puoli miljoonaa ihmistä eläkkeelle. Tilalle ja lisäksi tarvitaan työvoimaa, jotta eläkkeet voitaisiin maksaa. Osatyökykyinen työvoima on suurin hyödyntämätön työvoimareservi Suomessa. Uskoin, että työnantajien ja palkansaajien edustajat olisivat kiinnostuneita tästä väestä – muutoinkin kuin vain uhkana alimman tuloryhmän palkkakehitykselle.
Kolmas tavoitteeni liittyi kouluttamattomien ja nuorten pienten lasten yksihuoltajien asemaan. Myös pienten lasten hoidossa on Suomessa joko–tai -malli. Miksi kotihoidon tuki ja päivähoitomaksut eivät voisi olla suorassa yhteydessä toisiinsa. Osapäiväinen kotihoidon tuki ja osapäiväinen päivähoito tukisivat erityisesti yksinhuoltajien työssäkäyntiä.
Rahaa tulee pöytään
Vuoden 2008 alussa pääsimme jo tarkastelemaan menolaskelmia. Helmikuun alussa meille kerrottiin, että työttömän perusturvan nostaminen kansaneläkkeen tasolle maksaisi 50 miljoonaa euroa, josta kolmasosa menisi ansiosidonnaisen turvan jatkeeksi. Puheenjohtaja Soininvaara vihjaili varovasti muutamista sadoista miljoonista, jotka ehkä olisivat käytettävissä perusturvan parantamiseen.
Helmikuun puolivälissä saimme valmisteltavaksi esityksen vähimmäiseläkkeestä, joka myöhemmin sai nimen takuueläke. Se paransi erityisesti niiden asemaa, joita ei voi millään pakottaa töihin – eli ilman työuraa olevien työkyvyttömien tilannetta.
Samalla puhuimme syrjäytymisongelmista: nuorten pikavipeistä, matalasta ulosoton suojaosuudesta, lasten kesätyötulojen leikkaamisesta toimeentulotuessa.
Karkauspäivän kokouksessa alkoi hahmottua malli perusturvan valuvirheiden korjaamiseksi: leivotaan toimeentulotukinormi sisään syyperusteisiin etuuksiin! Toisin sanoen muuttaisimme syyperusteisia etuuksia siten, ettei juuri kenenkään tarvitsisi turvautua toimeentulotukeen.
Pohdimme myös sitä, miten opiskelijat saataisiin pois hanttihommista ja heidän tilalleen muutoin vaikeasti työllistyviä. Opintotukijärjestelmä takaa opiskelijoille työstään kolminkertaiset tulot syrjäytymisvaarassa oleviin verrattuna. Jokainen opiskelija voi ansaita työmarkkinatuen verran ilman opintotuen pienentymistä. Työmarkkinatuen saaja menettää lähes kaikki lisätulot tukien pienentyessä ja verotuksen kiristyessä.
Komitean puheenjohtaja Markku Lehto loi lisää toivoa kunnon uudistuksesta Sata-komitean ja jaostojen jäsenille maaliskuun 5. päivänä järjestetyssä seminaarissa. Lehdon mukaan komiteassa uskotaan pohjoismaiseen malliin, mutta ideana ei ole tehdä urheiluautoa, vaan farmari, johon mummo ja vaarikin mahtuvat mukaan. Ansioturvajaoston puheenjohtaja Matti Toiviainen kertoi, että menolaskelmien sääntönä oli käytetty mallia, jossa työttömän perusturvan korotukset eivät nostaisi ansioturvaa.
Maaliskuun puolivälissä saatiin lisää hyviä uutisia perusturvan ja pienten työtulojen yhteensovittamisesta. Syksyllä oli kuulemma käynnistymässä kokeilu, jossa pitkäaikaistyöttömät ja kouluttamattomat nuoret voisivat ansaita 500 euroa kuukaudessa kolmen kuukauden ajan ilman etujen vähentymistä. Tämä kokeilu jäi oikeuskanslerin pöydälle, mutta loppuraporttiin tuli ehdotus harkinnanvaraisen työllistymissetelin kokeilusta.
Kuka tekee pohjapaperin?
Maaliskuun lopussa aika tuntui olevan kypsä sille, että joku lähtisi liikkeelle uuden perusturvamallin hahmottamiseksi. Kirjoitin muistiin: ”Kuka tekisi perusturvamallista pohjapaperin? Ode tekee pohjapaperin.”
Komitea sai lisävahvistusta, kun köyhyyden mittaamisesta väitelleestä Stakesin erikoistutkijasta Pasi Moisiosta tuli komitean sihteeri.
Huhtikuussa asumistuen uudistamisen periaatteet oli lyöty lukkoon. Pinta-alarajat olivat poistumassa eli tuen laskennassa otettaisiin huomioon vain ruokakuntakohtainen kokonaisvuokra. Toisin sanoen tuen saajat voisivat itse päättää, asuisivatko he pienemmässä asunnossa kaupungin keskustassa vai lähiön suuremmassa asunnossa.
Tuessa luovuttaisiin myös monimutkaisista omavastuutaulukoista ja korvattaisiin ne tulojen mukaan lineaarisesti määräytyvällä mallilla. Tuen saajien olisi helpompi itse arvioida, miten heidän tulonsa vaikuttavat tuen suuruuteen. Pulmana oli tosin vain se, että uusi malli laskisi joidenkin perheiden tukea. Tätä ei kuitenkaan pidetty ylikäymättömänä ongelmana, jos löytyisi edes vähän lisää rahaa.
Jaosto oli paljolti Kelan tekemän valmistelun varassa. Asumistuesta laskelmia saatiinkin kiitettävästi.
Kylmä suihku
Minua pyydettiin vappuaattona 2008 esittelemään hahmotelmiani perusturvan uudistamisesta toiselle jaokselle eli hallinto- ja prosessijaokselle. Tiesin, että jaoston puheenjohtaja, STM:n ylijohtaja Raimo Ikonen, kannatti yhden luukun periaatetta, mutta aloin silti haistaa palaneen käryä. EK:n, Akavan ja TEM:n edustajat jaostossa tulkitsivat, että nykyinenkin toimeentulotuki ylittää sen, mitä perustuslaki määrittelee ihmisarvoisen elämän edellyttämäksi välttämättömäksi toimeentuloksi. Samat henkilöt tuntuivat muutoinkin vastustavan perusturvan uudistamista.
Tässä vaiheessa ensimmäiset merkit taloustilanteen heikentymisestä olivat jo näköpiirissä. Ehdittäisiinkö tehdä ehdotuksia ennen myrskyn alkamista? Talouskriisi voisi syödä komitean rahat, jos pian ei tehtäisi linjauksia.
Toinen uhka oli syksyllä lähestyvät kunnallisvaalit. Vaalien jälkeinen tilanne voisi pakottaa jommankumman päähallituspuolueen omiin irtiottoihin (kuten myöhemmin tapahtui vaalit hävinneen keskustapuolueen kohdalla).
Myöhemmin selvisi, että Markku Lehto oli ehdottanut väliraportin antamista jo keväällä 2008, mutta ei löytänyt ajatukselle riittävää tukea. Sen sijaan hallituksen iltakoulussa käsiteltiin Sata-komitean työtä ja annettiin kannanotto, joka täsmensi aikataulua ja korosti sosiaaliturvan kannustimia.
Tämä oli laiha lohtu. Jos väliraportti olisi hyväksytty aikaisemmin ja sen toimet otettu osaksi maaliskuussa alkanutta budjettivalmistelua, niistä ei olisi ehkä peräännytty enää myöhemmin.
Kevään 2008 aikana ei kuitenkaan tehty mitään merkittäviä linjauksia. Kesäkuussa komitea kyllä keskusteli pitkään yhden luukun periaatteesta, mutta sen toteuttaminen jakoi vahvasti mielipiteitä. Kiivaimpia vastustajia olivat työmarkkinajärjestöjen edustajat sekä STM:n vakuutusosaston virkamiehet.
Hiljainen hetki
Talouskriisin syksy 2008 alkoi surullisesti. Pidimme hiljaisen hetken heinäkuussa kuolleen perusturvajaoksen jäsenen ja Stakesin pääjohtajan Matti Heikkilän muistolle. Heikkilä vei mukanaan korvaamatonta asiantuntemusta ja poliittista pelisilmää, joita olisi tarvittu tulevissa väännöissä. Myöhemmin komitea koki toisen menetyksen, kun arvostettu ansioturvajaoksen puheenjohtaja Matti Toiviainen menehtyi.
Varsinainen työ perusturvajaoksessa käynnistyi nyt. Tapasimme kaksi kertaa useammin kuin ensimmäisen vuoden aikana eli kahdesti kuussa. Ensimmäisenä työnämme oli tulotakuun selvittäminen. Tulotakuu tarkoitti mallia, jossa Kela olisi maksanut tulotakuuta niille syyperusteisten etuuksien saajille, jotka muutoin olisivat olleet oikeutettuja toimeentulotukeen. Näin sosiaalitoimistojen toimeentulotuki olisi palannut alkuperäiseen rooliinsa eli tilapäiseksi kriisiavuksi. Syykuussa kuulimmekin, että komiteassa oli kannatusta tulotakuulle.
Lokakuun hyvä uutinen oli se, että puolison tarveharkinnan poisto työmarkkinatuesta oli myös myötätuulessa. Kyse oli siitä, että ilman työhistoriaa olevat työttömät – toisin kuin joskus kassaan kuuluneet työttömät – menettävät työmarkkinatuen, jos heidän puolisonsa ansaitsevat vähänkin enemmän.
Ihmisten parisuhteiden jahtaaminen ja arviointi on yksi Kelan epäkiitollisimpia tehtäviä. Lisäksi työmarkkinatuen puolison tarveharkinta on yksi syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten negatiivisimmista kannusteista uusien ihmissuhteiden solmimiselle: kuka työssä oleva haluaa kumppanikseen sellaisen, jota joutuu heti elättämään? Onneksi edes tämä uudistus meni lopulta läpi.
Meillä oli pieni työryhmä osapäiväisen päivähoidon ja kotihoidon tuen kehittämiseksi. Ehdotuksemme ei kuitenkaan lopulta edennyt.
Yhä toivon merkkejä
Maailman rahamarkkinat olivat romahtamispisteessä, mutta Sata-komitealla oli vielä toivoa. Lokakuun 30. päivän seminaarissa Markku Lehto vakuutti, että uudistuksessa luodaan riittävä ja kestävä perusturva.
Seminaarissa puhuneen Osmo Soininvaaran mukaan vähimmäisetuudet nostetaan samalle tasolle ja perusturvaa parannetaan niillä, joilta ei voi vaatia työtuloja. Soininvaaran mukaan työn vastaanottamisesta tehdään myös kannattavampaa, koska porkkana tehoaa paremmin kuin keppi tai aktiivinen työvoimapolitiikka.
Marraskuu 11. päivän kokouksesta merkitsin ylös, että komitea oli tilannut jaostoltamme laskelman työmarkkinatuen korottamisesta. Meille kuitenkin kerrottiin, että komiteassa oli erimielisyyttä perusturvan ja ansioturvan erottamisesta. Kysymys oli niin tärkeä, että sen selvittäminen jäi Markku Lehdon vastuulle.
Myönteisiä signaaleita olivat keskustelut tulotakuusta ja pakollisesta työttömyysvakuutuksesta. Pakollinen työttömyysvakuutus parantaisi niiden tilannetta, jotka eivät itse oivalla liittyä työttömyyskassaan. Kaikkien palkasta kuitenkin peritään työttömyysvakuutusmaksu riippumatta siitä, ovatko he kassan jäseniä vai eivät.
Ay-liike vastusti ajatusta kiivaasti.
Lehdon agenda
Loppuvuonna 2008 perusturvajaoksessa valmisteltiin kannanottoja komitean väliraporttia varten. Nyt pellit olivat auki. Jokainen ajoi häpeämättömästi oman taustaryhmänsä etua, eikä jaoksesta lähtenyt yhtään yksimielistä ehdotusta.
Täysi julkisuussota oli alkanut. Komitean sisäinen luonnos väliraportiksi vuodettiin Yleisradion toimittajalle marraskuun alussa. Nyt alkoi olla selvää, että suuret ratkaisut tapahtuisivat komitean ulkopuolella.
Ylelle vuodettu raportti oli Markku Lehdon linjaus, jolla oli kaikkien hallituspuolueiden tuki. Kyse oli vallankumouksellisesta paperista.
Lehto hahmotteli mallia, jossa oli purettu kytkös ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työttömän perusturvan väliltä. Silloin työttömän perusturvaa voitaisiin nostaa ilman ansiotasoon sidoksissa olevan ansioturvan korottamista.
Lehdon paperissa ehdotettiin vähimmäisturvan yhtenäistämistä. Perusturva on erilainen riippuen siitä, onko sairas, työtön tai pienen lapsen hoitaja. Ihmisten on vaikea siirtyä etuudelta toiseen ja muutoinkin hahmottaa järjestelmää. Erilaisille etuuksille ei ole mitään järkevää syytä. Päivärahat ovat erilaisia, koska ne ovat syntyneet eri aikoina ja turvaverkko on kudottu kuin tilkkutäkki.
Ristivetoa kommenteissa
Jaoksessa oli keskusteltu alusta asti siitä, miten voisimme tukea sellaisia työikäisiä, joiden kyvyt eivät riitä ainakaan avoimille työmarkkinoille kuntoutuksenkaan jälkeen, mutta jotka eivät kuitenkaan saa työkyvyttömyyseläkkeen takaavaa diagnoosia. Avustavien töiden katoaminen työmarkkinoilta on kasvattanut tätä väliinputoajien joukkoa, eikä loppua ole näkyvissä ilman uusia innovaatioita. Komitea oli osoittanut myötätuntoa ongelmalle ja päätimme lähteä etsimään ratkaisuita.
Ansioturvan ja perusturvan yhteyden purkaminen aiheutti sellaisia poliittisia jännitteitä, että raportin valmistuminen oli lykkäytymässä kuukautta suunniteltua myöhäisempään eli tammikuun loppuun.
Joulukuussa perusturvajaostossa käsiteltiin kommentteja komitean väliraporttiin. Koska kannat olivat niin erimielisiä, päädyimme jälleen siihen, että jokainen lähetti omat kommenttin-sa sähköpostilla. Ne koottiin ja raportoitiin sellaisenaan komitealle. Käynnissä oli sama eturyhmäpeli, joka oli estänyt perusturvan korottamisen jo lähes 20 vuoden ajan.
Ihmettelin itsekseni sitä, että työmarkkinajärjestöt olivat niin vahvasti perusturvan parantamista vastaan. Ay-liike tuntui unohtaneen köyhät ja kurjat ja EK puolestaan ajavan riistokapitalismia. Alaluokan edut pidetään matalina, jotta alimpiin palkkoihin ei tule korotuspaineita. Samalla yritysten ja hyvätuloisten verot voidaan pitää matalina ja rahaa riittää elinkeinoelämän tukemiseen.
Toinen vaihtoehto olisi ollut tunnustaa tosiasia: on vihdoin aika siirtyä teollisuusyhteiskunnan sosiaaliturvasta palveluyhteiskunnan sosiaaliturvaan.
Kaikkien aikojen välistäveto
Tammikuun 23. päivän kokous aloitti jaoston viimeisen vuoden. Käytännössä kokous oli kuitenkin jaoksen viimeinen. Työskentelyaikaa oli vielä vuosi jäljellä ja parhaat ideat odottivat hiomistaan, mutta meiltä vedettiin matto alta. Kaksi päivää aikaisemmin työmarkkinajärjestöt olivat tehneet niin sanotun sosiaalitupon eli sopineet sosiaaliturvauudistuksista, jotka veivät Sata-komitean rahat ja jotka löivät lukkoon uudistuksia kahlitsevat rakenteet. Perusturvan nostaminen oli mahdotonta, koska se sidottiin jälleen ansioturvaan.
Kirjoitin muistiin tammikuun kokouksesta: ”Perusturva ei voi nousta, koska se parantaisi myös ansiosidonnaista turvaa -> köyhien asemaa ei voi parantaa ilman että ei-köyhien asema myös paranee -> köyhien suhteellista asemaa ei saa parantaa!”
Ay-liike juhli sitä, että keskituloisten työttömyysturvaa ja työssä olevien etuja – muun muassa vuorotteluvapaata – parannettiin. Suurimmassa tarpeessa olevat työttömän perusturvan saajat jäivät nuolemaan näppejään.
Sata-komitean ja perusturvajaoksenkin työ jatkui tämän jälkeen, mutta lopputulos oli jo selvillä: köyhien kyykyttäminen toimeentulotuella jatkuisi.
Ay-liike pyrki torjumaan työttömyysturvan muutokset. EK puolestaan halusi päästä eroon työnantajien kansaneläkevakuutusmaksusta. Näiden tavoitteiden yksisilmäinen ajaminen tarkoitti köyhimpien tarpeiden pyyhkimistä pöydältä.
Katajaan kapsahdettiin
Vielä kevään, kesän ja syksyn 2009 aikana perusturvajaoksessa hahmoteltiin – kuin varjonyrkkeilynä – erilaisia malleja toimeentulotuen tarpeen vähentämiseksi ja loukkujen purkamiseksi. Toimeentulotuen Kela-siirto oli esillä pisimpään. Lopulta komiteassa ei hyväksytty edes sitä, että Kela-siirrosta olisi järjestetty uusi kokeilu.
Viimeinen taistelu perusturvajaoksessa käytiin erityisestä tuesta vaikeasti työllistyville. Puheenjohtaja Soininvaara laati ehdotuksen, jonka mukaan vaikeasti työllistyvät henkilöt voisivat saada työvoimapoliittisen lausunnon perusteella määräajan pieniä ansiotuloja ilman työmarkkinatuen alentumista.
STM:n vakuutusosaston virkamiehet arvostelivat ehdotusta kehnosta valmistelusta ja saatuaan tehtäväksi valmistella aiheesta uuden ehdotuksen totesivat tehtävän mahdottomaksi. Esillä oli myös ajatus siitä, ettei ketään pitäisi palkita pitkäaikaistyöttömyydestä!
Perusturvajaoksen viimeisessä kokouksessa 6. marraskuuta Osmo Soininvaara kävi läpi surullisen listan, joka osoitti jaoston epäonnistuneen miltei kaikissa tavoitteissaan. Soininvaaran power point -esityksen otsikko oli: Katajaan kapsahdettiin.
Myöhemmin Soininvaara kirjoitti blogiinsa: ”Voidaan kiistellä siitä, onko parempi antaa nälkäiselle kala vai onki, mutta jompikumpi pitäisi antaa. Samalla kun työmarkkinatuen nostamisesta luovuttiin, ei myöskään helpotettu työmarkkinatuelle juuttuneiden mahdollisuuksia helpottaa köyhyyttään työtä tekemällä. Tässä ei ollut kyse edes rahan puutteesta, sillä jokainen työhön tarttuva työtön parantaa julkisen talouden tilaa.”
Hukattu hetki
Julkistamistilaisuudessa komitea yritti vyöryttää yleisön uudistusten määrällä: parannusehdotuksia oli yhteensä yli 50. Kyse oli kuitenkin lähinnä teknisistä viilauksista. Rakenteellisiin ongelmiin ei puututtu.
Ainoat todelliset uudistukset olivat asumistuen yksinkertaistaminen, puolisoiden tuloharkinnan lopettaminen työmarkkinatuessa, työttömien aktivointilisä sekä takuueläke. Kaksi viimeksi mainittua voivat tulevaisuudessa avata portin perusturvan nostamiseksi.
Työmarkkinajärjestöt turvasivat komiteassa vanhan järjestelmän jatkuvuuden. Tämän seurauksena kokopäiväisestä työstä on tulossa yhä selvemmin hyvinvoinnin linnake. Sen ulkopuolelle ovat vaarassa jäädä sirpaleisen työuran nuoret, pitkäaikaistyöttömät, maahanmuuttajat ja maaseudun köyhät.
Komitea ei onnistunut varautumaan myöskään uusiin sosiaalisiin riskeihin: silpputyöhön, ylivelkaantumiseen ja parisuhteiden purkautumiseen. Tuloksena ei ollut uudistettu, vaan entistäkin vanhanaikaisempi järjestelmä.
Harvinaisesta hetkestä perusturvan uudistamiseksi tuli hukattu hetki. Lopputulos ei ole yllätys siinä mielessä, että se jatkaa samaa politiikkaa, jota edellisen laman jälkeen on harjoitettu. Köyhien etuuksien on annettu jäädä koko ajan jälkeen ansiotasosta. Rakenteellisten uudistusten sijaan on valittu kosmeettisten, aukkoja paikkaavien köyhyyspakettien linja.
En lopulta osaa sanoa, kaatoiko lama komitean – vai oliko se vain kunniallinen tekosyy epäonnistumiselle. Seuraavaa sosiaaliturvan kokonaisuudistusta ei kuitenkaan kannata alkaa rakentaa samalla konseptilla.
Ainoa lohtu on se, että Sata-komitea tuo entistä selvemmin näkyville ne ongelmat, joiden korjaamisessa se epäonnistui.
_______________
Heippa, hyvinvointivaltio
Missä määrin nykyisten terveydenhuoltomenojen osuutta voi verrata vuoteen 1990, jolloin Suomessa oli vielä hyvinvointiyhteiskunta?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n Tiina Palotie-Heino kertoo, että ei voi oikein verrata: ”Terveydenhuollon menojen suhteuttaminen valtion budjettiin ei kannata, sillä valtion budjetista rahoitetaan vain osa terveydenhuollon menoista.”
Parempi on tutkailla kotitalouksille kohdistuvia julkisia terveyspalveluja.
Tilastokeskuksen vuoden 2006 kulutustutkimuksen Kotitalouksien kulutus 1985–2006 mukaan terveyspalvelujen suhteellinen osuus on noussut ja sosiaalipalvelujen osuus laskenut.
Myös työttömien mahdollisuudet kuluttaa ja käyttää palveluita ovat heikentyneet verrattuna muihin talouksiin.
Kunnat maksavat sosiaali- ja terveysmenoista enemmän nyt kuin 1990-luvun alussa. Heikki Punnonen THL:stä vahvistaa, että terveydenhuollosta on tullut kallimpaa.
”Tilanteeseen vaikuttavat tekonivelet, kaihileikkaukset ja kehittyneet nukutusaineet. Toisaalta myös diabeteksen yleistyminen ja liikunnan harrastamisen vähentyminen vaikuttavat. Terveydenhuollon tila on periaatteessa hyvä. Tulevaisuudessa saattaa Suomessakin syntyä sukupolvi, joka kuolee elintasosairauksiin ennen vanhempiaan.”
Kun puhutaan pohjoismaisesta köyhyydestä, kyse on suhteellisesta köyhyydestä. Köyhiksi lasketaan ihmiset, jotka tienaavat 60 prosenttia keskivertokansalaisen tuloista. Tuloeroja voidaan kuvata esimerkiksi Gini-kertoimella, joka on tulonjaon tasa-arvoisuuden mittari. Täydellisen tasa-arvon arvo on 0, täydellinen epätasa-arvo on 1.
Professori Markus Jäntin tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa Gini-kerroin koko väestön tulonsaannissa on 0,261 ja lasten kohdalla 0,24. Aikavälillä 1996–2007 suomalaisten lasten köyhyys on kasvanut viidestä prosentista 14 prosenttiin. Vuonna 1996 joka kymmenes yksinhuoltajaäitien lapsi oli köyhä, kun taas vuonna 2007 joka neljäs yh-lapsi oli köyhä.
”Vanhempien alhainen koulutustaso, vanhempien nuoruus, vanhempien työttömyys ja erityisesti yksinhuoltajaäitiys” lisäävät Jäntin mukaan köyhyysriskiä.
Hannele Huhtala
_______________
Heikki Hiilamo
