Toimittaja tapasi saarnamies Jari Sarasvuon & lankesi loveen.
Vielä vuosi sitten ajattelin, että Jari Sarasvuo on rikas, oikeistolainen kyrpä.
Sitten aloin kuunnella, ensin vahingossa ja myöhemmin tarkoituksella, Sarasvuon tunnin mittaisia radio-ohjelmia Yle Puheelta. Ohjelmissa puhui mies, joka ei vastannut aiempaa käsitystäni. Hänen äänessään kuului aito kiinnostus yhteiskuntaan ja sen tilaan, jopa hyvinvointiin.
Marraskuussa kirjoitin Voiman verkkolehteen Fifiin blogipostauksen Minä ja Jari Sarasvuo, joka kertoi, mitä yhteistä ja erilaista minussa ja Jari Sarasvuossa on. Tulin päätelmään, että meidän kummankin keskeinen ajatus on ”paljon melua tyhjästä”.
Jari Sarasvuo luki kirjoituksen ja tviittasi minulle, että kirjoitus oli ”hauska, oivaltava ja moniselitteinen”. Se tuntui ihanalta. Sain julkista ja henkilökohtaista tunnustusta ihmiseltä, jota pidin omalla alallani, eli kirjoittamisen, puhumisen ja pokan pitämisen alalla, kovana tekijänä.
Halusin selvittää, mikä on tämä mies, joka on viihtynyt julkisuudessa kaksikymmentä vuotta. Mitä tämä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja miljonääri todella ajattelee nyt?
On tammikuinen arkiaamu, ja olen saapunut Sarasvuon omistaman yrityksen Trainers’ Housen aulaan. Olen hieman etuajassa. Espoon peltojen ja moottoriteiden väliin rakennetuille alueille on hankalaa löytää, ja olen lähtenyt matkaan hyvissä ajoin.
Tasan sovittuun tapaamisaikaan Jari Sarasvuo astuu sisään pääovista. Hän on sonnustautunut mustaan pukuun ja siniseen paitaan. Hän on pitkä, harteikas ja pirteä ja puristaa kättäni kovaa mutta ei liian kovaa.
Hän hymyilee ja minä hymyilen takaisin. Kuljemme kahdestaan läheiseen kokoushuoneeseen, jossa on pitkä pöytä, sitä ympäröivät tuolit ja fläppitaulu. Sarasvuo piirtää fläppitaululle haastattelun aikana vain kerran.
Sitten kysyn häneltä kysymyksen, joka määrittelee koko haastattelun suunnan ja onnistumisen.
Jari Sarasvuo, oletko oikeistolainen kyrpä?
”Mitä tulee oikeistolaisuuteen, niin mulla on erittäin vasemmistolaisia mielipiteitä. Toki myös oikeistolaisia, mutta en ole ikinä ajatellut itseäni oikeistolaisena. Enkä muutenkaan suostu otsikoiden tai leimojen alle. Mutta kyllä mä ton kyrpä-jutun hyväksyn, sehän on viehättävä titteli.”
No vähän tässä katsos kärjistän nyt.
”Jos ajattelen kaikkea sitä mitä olen tehnyt äidin luota lähtemisen jälkeen, niin en ole koskaan ollut jyrkästi oikeistolainen enkä varsinkaan pienen ihmisen vihollinen.”
Sähän et ole julkisesti sanonut kannattavasi mitään puoluetta tai poliittista ideologiaa.
”Mutta vastustan kyllä monia, tai pikemminkin suhtaudun kriittisesti ideologioihin. Vaikka joku johtava ajattelija olisi leimattu oikeistolaiseksi, niin ei heillä ole mitään vaikeuksia harjoittaa vasemmistolaista politiikkaa silloin kun todellisuus sitä vaatii. Jos lukkiutuu ideologiseen maailmankatsomukseen ja hylkää yhteiskunnan todellisuuden, niin se on surullista.”
Mikä sun avaintavoite yhteiskunnallisesti on?
”Tasa-arvo. Eriarvoisuuden vähentäminen. On järkyttävää tuhlausta ja tyhmyyttä jättää käyttämättä niitä resursseja, mitä ihmiset eivät pääse käyttämään, kun heitä ei oteta mukaan yhteiskuntaan. Se on huonoa talouspolitiikkaa, ja se on myös yhteiskunnallisesti vaarallista ja mälsää.”
Mälsää?
”Mulla on neljä lasta. Ei mulle koitunut taloudellinen hyvinvointi takaa heidän onneaan, jos yhteiskunta on yhä enemmän sattumanvarainen. Mä en näe mitään perusteita sille, että en ajaisi kaikkien ihmisten lähtökohtia tasaavaa politiikkaa. Tasa-arvoa.”
Tasa-arvoa keiden välille?
”Miesten ja naisten, sukupolvien, seutukuntien, köyhien ja rikkaiden, omistavien ja työtä tekevien. En ole tässä asiassa naiivi, tietenkin jännitteitä on aina olemassa. Mutta politiikka, joka sallii jännitteiden kasvaa sietämättömiksi, on vain huonoa politiikkaa.”
Mutta eikö Suomella ole tasa-arvon edelläkävijän maine?
”Tällä hetkellä Suomi epäonnistuu tasa-arvossa monin paikoin. Nyt tehdään politiikkaa, joka lisää köyhyyttä. Se on inhimillisesti sietämätöntä ja saatanan tyhmää.”
Miten Suomessa tehdään köyhyyttä lisäävää politiikkaa?
”Yksi köyhyyden tärkeimpiä syntymekanismeja on se, että ihmistä ei oteta mukaan tai se ei pääse mukaan. Ihmisen tarpeisiin nähden riittävä perusturva on puutteellista. Ja turvattomuudesta johtuva stressi estää ihmistä tekemästä niitä asioita, jotka voisivat parantaa hänen omaa asemaansa.”
”Usein ajatellaan, että on moraalisia syitä, minkä takia köyhä toimii oman etunsa vastaisesti. Että se on juonut, tapellut ja jättänyt koulunsa kesken, että ne tekevät sen itse.”
Mutta?
”On täysin kiistatonta, että huonommasta sosiaalisesta asemasta syntyvä stressi aiheuttaa sellaisen tilan, että ihminen ei pysty valitsemaan itselleen edullisemmin. Jos väitetään, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet pärjätä, se on vähän sama kuin jos sinua tai minua vaadittaisiin nyt tienaamaan leipämme ammattilaisurheilijoina. Eli ihan järjetön vaatimus.”
Meillä on vähän sellaista henkeä vallalla, että köyhien pitäisi vain ryhdistäytyä ja olla oman onnensa seppiä.
”On vitun tyhmää väittää, että jokainen on oman onnensa seppä. Mä en esimerkiksi koskaan missään ole väittänyt, että on vain ihmisen omasta asenteesta kiinni, että pärjääkö se.”
”Monet maailmanjärjestöt tekivät yhteisen päätöksen 90-luvun alussa, että absoluuttinen köyhyys maailmassa pitää puolittaa. Siinä onnistuttiin. Ei mikään estä puolueita nöyrtymästä Ilkka Taipaleen edessä ja pyytämästä hiljaa kuiskaten, josko Taipale vielä kerran antaisi niille sen ohjelman köyhyyden puolittamiseksi Suomessa. Ainoa mikä puuttuu on moraalinen tahtotila. Ja se on noloa!”
Onko niin, että edustuksellinen demokratia on este yhteiskunnan kehittämiselle? Hallituspuolueet eivät uskalla tehdä päätöksiä, jotka pitkällä tähtäimellä hyödyttäisivät yhteiskuntaa, koska ne pelkäävät päätösten olevan epäsuosittuja.
”Cornellin yliopistosta tuli viime vuonna tosi tyly tutkimus, jonka mukaan edustuksellinen demokratia ei voi toimia. Muun muassa siitä syystä, että maailma on niin monimutkainen, että keskimääräinen ihminen ei osaa hahmottaa sitä valitakseen itselleen sopivaa poliittista linjaa eikä johtajia, jotka voisivat toteuttaa sitä politiikkaa.”
Nuorisotyöttömyys synnyttää aika kreisiä luokkaa, ainakin pääkaupunkiseudulla. Onko Suomi luokkayhteiskunta?
”Silloin 80-luvulla, kun mun aikuisuus muovautui, Suomi ei ollut luokkayhteiskunta, ja silloin hyvinvointiyhteiskunnan unelma oli elossa. Mutta nyt Suomi on jälleen luokkayhteiskunta, eivätkä hyvinvointiyhteiskunnan unelmat enää ole elossa. Nykyään ollaan tilanteessa, missä köyhyys, päihde- ja väkivaltaongelmat periytyvät. Ja luokkaistuminen kiihtyy.”
Suomalaisen mediaanipalkka on 2 774 euroa kuukaudessa. Onko se paljon? Mun mielestä on, ainakin näin lapsettomana free-toimittajana.
”Riippuu ihan, että minkälaiseen elintasoon tai elämäntyyliin on sopeutunut. Missä ja miten asuu ja suostuuko käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Monelle lapsiperheelle toi ei missään nimessä riitä, ainakaan ilman merkittäviä tukia.”
Suostuuko käyttämään julkisia kulkuneuvoja?
”Kyllä mä tiedän viisilapsisen perheen, jonka palkkatulot kuussa on kolme tonnia, ja he tulevat sillä toimeen. Mutta säästäväisyydestä on tehty koko perheen elämäntapa, ja heille se on oma-aloitteista.”
”Kun alituinen menojen ja kulujen miettiminen ei ole oma valinta, se on tosi raskasta. Raha on vähän niin kuin happi. Silloin kun sitä on tarpeeksi, ei koko asiaan kiinnitä edes huomiota. Mutta kun sitä on liian vähän, ei mieti mitään muuta.”
Sarasvuo puhuu jo toista tuntia. Hän pitää puheessaan taukoja, joiden aikana hän vain katsoo silmiin. Sitten hän naurahtaa jollekin omalle ajatukselleen ja jatkaa jälleen.
Hän onnistuu vaikuttamaan yhtä aikaa intensiiviseltä ja kiireettömältä. Olen lumoutunut. Radio-ohjelmissaan Sarasvuo on puhunut perustulon puolesta. Tosin hän on käyttänyt termistöä melko luovasti, sillä monien mielestä Sarasvuon ajatus vastikkeellisesta perustulosta ei ole perustuloa vaan paskasti palkattua työtä.
Itse en oikein tiedä, mitä Sarasvuon ehdotuksesta ajatella, sillä olen tottunut tekemään merkittävän osan aikuiselämästäni huonosti palkattua tai jopa palkatonta työtä. En minä perustuloa vastaan mielellään mitään mälsää työtä tekisi, mutta esimerkiksi näitä haastatteluita voisin ehkä tehdäkin.
Olet sanonut, että perustulo on hyvä asia, toisaalta, että perustulon tulisi olla vastikkeellista. Mutta eikös vastikkeellista toimintaa sanota työksi?
”Joo mutta kyllä mä olen sitä mieltä, että ihmisen työ on rakentaa yhteiskuntaa.”
Ai vaikka risuja keräämällä, esimerkiksi sellaistahan on väläytelty näissä vastikkeellista perustuloa puolustavissa puheenvuoroissa?
”Mun mielestä risujen kerääminen ei vähennä kenenkään ihmisarvoa. Mutta ennen risujen keräämistä mä ajattelisin, että esimerkiksi eri puolilla hoiva-alaa tarvittaisiin tosi paljon työntekijöitä.”
Tää nyt kyllä vähän ikävästi kuulostaa siltä, että jos on köyhä, niin sitten pakotetaan vielä tekemään ilmaiseksi töitä.
”Kyllä mä seuraan sitä keskustelua, jossa esitetään, että perustulon pitäisi olla vastikkeetonta. Itse uskon, että velvollisuudet on tärkeämpi asia kuin oikeudet. Sen pitäisi olla meidän yhteinen sopimus, että minä yritän olla hyödyksi sinulle.”
No jos työvelvoite olisi, niin pitäisikö työn tulla valtiolta tai kunnalta vai voisiko se olla vaikka sun firmasta?
”Ei sillä tavalla, että se tekisi työntekijöiden aseman kohtuuttoman heikoksi. Meillä ei esimerkiksi ole ollut Trainersissa palkattomia harjoittelijoita. Ei ole tervettä tuoda nollapalkkaista työtä työelämään, sillähän painetaan kaikkien muiden paitsi omistajien palkat alas ja rapautetaan ostovoima. Mutta mä tarkoitan aloja, joilla on työvoimapulaa, niin kuin hoiva-ammatit ja moni julkinen työ.”
”Ja on ihmisiä, joilla on taiteellista kutsumusta, työtä sekin on, eivät kaikki sovi tavallisen työelämän lihamyllyyn. Mutta mun täytyy myöntää, etten ole tehnyt ajatustyötä perustulon suhteen ihan loppuun asti.”
Okei. Entäs harmaa talous? Valtiolla on meneillään kova harmaan talouden vastainen kampanjointi. Mutta se näkyy ulospäin joidenkin pitsakebab-yrittäjien vainoamisena, eikä keskity suurten yhtiöiden veronkiertoon. Siis veroparatiisit vastaan joku Amirin pizza. Eihän tässä ole mitään järkeä.
”Jos ihminen yrittää vain selvitä arjessaan, ei verojen maksamatta jättäminen ole niin tuomittavaa kuin hyvin menestyvän kohdalla, joka koko ajan miettii miten se voisi vielä veroja kiertää. Ansio- ja pääomatuloveroja kannetaan vuosittain noin kahdeksan miljardia euroa. Mutta arvonlisäveroa kannetaan yli seitsemäntoista miljardia.”
”Eli tästä aika nopeasti päästään siihen oivallukseen, että kyllä sekin ihminen veroja maksaa, vaikka se ei maksaisi ansiotuloveroa. Siis taloudellinen toimeliaisuus, se että on tuloja ja käyttää niitä, edistää julkista taloutta enemmän kuin vähistä tuloistaan ansiotuloveron maksaminen.”
Eli pimeä työkin on parempaa kuin totaalinen toimettomuus?
”Kyllä. Tajuan mitä sanon, ja sanon silti kyllä. Mä olen tehokkaan verotuksen kannattaja ja olen sitä mieltä, että tuloa pitää verottaa. Ja veroa maksakoot enemmän ne, joilla maksukykyä on. Ja mä uskon verovaroilla ylläpidettyyn julkiseen talouteen, ja mitä tulee sen verovirtoihin, niin on tärkeämpää, että ihminen ylipäätään tekee jotakin kuin on toimeton.”
Sun mukaan työntekijän pitää elää herranpelossa ja kunnioittaa työnantajaa, koska se maksaa palkan. Mutta sun mukaan myös työnantajan tulee tuottaa työntekijälle iloa, turvaa ja toivoa. Miten tämä asetelma nyt käytännössä menee?
”Jos ei oteta puolisoa mukaan, niin työntekijän elämän tärkein yhteistyösuhde on suhde työnantajaan. Se suhde vaikuttaa työntekijän työmarkkina-arvon kehitykseen, toimeentuloon, terveyteen ja ihan kaikkeen.”
Mutta herranpelkoa hei.
”No en mä sillä mitään nöyristelyä tarkoita tai sitä, että ihmiset eivät kohtaa ihmisinä. Kyllä fiksu ihminen tajuaa olevansa työnantajan palkallisessa palveluksessa. Ja silloin on enemmän velvollisuuksia kuin oikeuksia. Mutta mikään tuosta ei anna tilaa työnantajan harjoittamalle hyväksikäytölle tai riistolle tai vääränlaiselle valta-asetelmalle.”
”Työnantaja on velvollinen palvelemaan sitä työyhteisöä niin, että työntekijöillä on turvallista, mielekästä ja toiveikasta tehdä työtä. Tää on vastavuoroisuusasia.”
Mun mielestä tässä on nyt eletty muutama vuosi sellaisessa yt-Suomessa, että työnantajat, jotka voivat varmasti luoda turvaa, toivoa ja iloa, taitavat olla vähemmistössä.
”Niin. Mä olen jotain niinkin tyhmää lausunut, kuin että yt-neuvottelut on merkki huonosta johtamistaidosta. Ja sitten tuli se päivä, että meillä oli Trainers’ Housessa yt-neuvottelut.”
Epäonnistuitko sä?
”Se mun lause on vainonnut mua mun päässä. Mä tiedän, että meilläkin hyvät ihmiset teki varmasti kaikkensa. Ja silti me epäonnistuttiin. Ja se on opettanut mulle myötätuntoa kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät pärjää. Jos mä en olisi ollut niin itsevarma ja täynnä ylpeyttä ja ahneutta, niin tuho olisi ollut vähäisempää. Mutta se on tapahtunut, ja mä kannan siitä vastuun.”
Yhteistoimintamenettely on prosessin virallinen nimi. Että yhdessä osapuolet siinä toimii?
”Joo, mä voin sanoa kokemuksesta, että yt-laki ajaa myös ne työnantajat toimimaan niin, että ne tietää yt-neuvotteluiden olevan arvoton näytelmä ja moraalitonta. Tämän asian rakenteet ja lait ovat mustanneet monen ihmisen sydämen.”
”Meillä oli Trainersissa yli kymmenen vuotta näkemys, ettei me haluta mennä yrityksiin, joissa on tulossa yt-neuvottelut tai ne on käynnissä. Maailman ja myös meidän hädästä johtuu, että tähän on sittemmin tullut myös poikkeuksia. Siis meidän työ siinä missä kaikki muukin työ ansaitsee moraalista kyseenalaistamista.”
Yt-neuvotteluissa osapuolet muka neuvottelee, vaikka todellisuudessa vain odotetaan, että lakisääteinen kuusi viikkoa kuluu ja sitten valmiiksi päätetty porukka saa potkut?
”No ei tarvitse edes kauheasti kärjistää, niin just tota se on. Ja molemmat osapuolet, jotka siis normaalisti ovat todella fiksuja, tekeytyvät aivan tyhmäksi. Pahimmillaan jopa vainoharhaisiksi. Syytellään työkavereita laittomuuksista ja milloin mistäkin. Se on kaikin puolin vastenmielistä. Vaikka me suomalaiset ollaan kuitenkin sielutasoltamme solidaarisia.”
Siis uskotko sä todella niin. Mun mielestä me ei olla.
”No totta helvetissä, ajattele Saarijärven Paavoa. Monta vuotta peräkkäin halla vie sen sadon, pitää laittaa leipään puolet petäjäistä, ja elämä on kaikin puolin vaikeata. Sitten lopulta Saarijärven Paavo saa hyvän sadon, mutta naapuri ei saa satoa. Ja taas Paavo laittaa leipäänsä puolet petäjäistä, koska antaa omasta sadostaan sille naapurille. Solidaarisuus on meidän kulttuurin ytimessä.”
Enkä mä koe, että nykyään oltaisiin mitenkään solidaarisia. Jokainen on kiinnostunut vain omasta työtuolistaan, antaa kavereiden kadota oikealta ja vasemmalta, kunhan itse saa tulla töihin jälleen huomenna.
”No ehkä nykyään on sitten niin, ja se on iso kysymys. Se on kuitenkin ollut todellisuutta monelle sukupolvelle. Ja jopa oikeisto ja vasemmisto, omistava luokka ja työväenluokka ovat olleet jollakin tavalla solidaarisia keskenään. Se on hyvin kivuliasta, jos ei olla enää solidaarisia.”
”Jos ei olla, niin mitä vitun järkeä tässä koko systeemissä enää on?”
Kahden tunnin keskustelu päättyy Jari Sarasvuon avustajan tullessa muistuttamaan, että haastattelulle varattu aika on ohi ja seuraava tapaaminen odottaa. Jari Sarasvuolla on illalla terveysaiheinen luento Espoossa. Avustaja muistaa paikan väärin ja Sarasvuo oikein.
Jari on poissa, ja vasta nyt tajuan, että Sarasvuon äsken esimerkkisuomalaisena käyttämä Saarijärven Paavo on fiktiivinen henkilö Runebergin runosta.
Illalla istun viidensadan ihmisen joukossa Tapiolassa Espoon kulttuurikeskuksessa. Sarasvuo puhuu yksin lavalla täydet kaksi tuntia. Hänellä ei ole muistiinpanoja.
Hänellä on viiden kohdan ohjelma kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Rauha, rakkaus, ravinto, rasitus ja rokki. Se kuulostaa järkevältä. Sarasvuo kertoo tavanneensa aiemmin päivällä Voiman toimittajan, joka teki häneen ”nopeasti hyvän vaikutuksen”.
Minulle tulee Sarasvuon huomiosta jälleen ihana tunne.
Minusta tuntuu, että minä, reilu kolmikymppinen vanha punkkari, ja Jari Sarasvuo, viisikymppinen selfmade-miljonääri, olemme kohdanneet tänään monella tasolla ilman ristiriitaa. En silti saa selvää, olenko minä liikkunut enemmän hänen suuntaansa vai hän minun suuntaani.
Ehkä meiltä kummaltakin on juuri tällä hetkellä tarkka suunta hukassa, ja vain liike on jatkuvaa.
Jukka Vuorio
