Kuuluuko internetin hallinta yhtiöille vai valtioille. Yhdysvaltalaisyhtiöille, vastaa Suomi. Mutta entä kansalaiset?
Saavatko yhdysvaltalaiset suuryhtiöt hallinnoida ikuisesti internetiä, vai pitäisikö vastuu siirtää YK:n alaiselle kansainväliselle televiestintäliitolle ITU:lle? Joulukuun alussa Dubaissa järjestetty ITU:n konferenssi päätyi ilmiriitaan, kun Yhdysvallat ja EU-maat jättivät allekirjoittamatta sen päätösasiakirjan. Ne vastustavat internetin siirtämistä kansainväliseen valvontaan.
Mistä jupakassa on kyse? Internetin standardeista päättää muutama yhdysvaltainen suuryhtiö, kuten Microsoft, Adobe, Google ja Intel. Osoitehallinnoinnista päättää 1998 perustettu kalifornialainen osakeyhtiö ICANN (Internet Corporation for Assigned Names and Numbers).
Jo vuonna 1865 perustettu ITU taas hallinnoi puhelin-, radio- ja televisiotoimintaa sopimalla radiotaajuuksien, tv-kanavien sekä satelliitti- ja matkapuhelintaajuuksien jaosta ja teknisistä standardeista. Siihen kuuluvat käytännössä kaikki maat.
Yhdysvaltain nettiylivalta ärsyttää etenkin etelän nousevia talousmahteja. Ne katsovat, että tilanne johtaa kehitysmaiden pysyvään alistamiseen sekä riippuvuuteen länsiteknologiasta ja -standardeista.
Yhdysvallat ja sitä tukevat EU-maat vastustavat jyrkästi pyrkimyksiä siirtää netin hallinnointia ITU:lle. Ne perustelevat kantaansa sillä, että ITU:n aseman vahvistaminen pönkittäisi valtioiden mahdollisuutta kontrolloida nettiä. Väite ei ole perusteeton: ITU:n vahvistamista ajavat näkyvimmin Kiina, Venäjä ja Saudi-Arabia, joiden hallitukset ovat todella pyrkineet rajoittamaan netin vapautta sekä valvomaan kansalaistensa tekemisiä.
Toisaalta valtiot pääsevät nykyisinkin sensuroimaan myös yhtiöiden hallinnoimaa internetliikennettä: esimerkiksi Microsoft ja Google auttoivat Kiinan hallitusta luomaan hakukonejärjestelmän, joka sensuroi kiusallisia sivuja. Kriitikot näkevät, että tosiasiassa halutaan varjella amerikkalaisyhtiöiden nettiylivaltaa ja siten tukea Yhdysvaltain johtoasemaa globaalissa tietoyhteiskunnassa.
Miksi Suomi on muiden EU-maiden tavoin sitä mieltä, että on parempi, jos yksityiset yhdysvaltalaiset yhtiöt hallinnoivat internetiä YK:n alaisen ITU:n sijaan?
Liikenneministeri Krista Kiuru ei vastaa Voiman kysymykseen. Suomea ITU:n Dubain-konferenssin valtuuskunnassa edustanut liikenne- ja viestintäministeriön viestintäneuvos Olli-Pekka Rantala perustelee Suomen kantaa nykymallin toimivuudella.
”Nykyinen hajautettu monitoimijamalli, jossa internetin hallintoon osallistuvat niin palveluntarjoajat, käyttäjät kuin valtiotkin, on toiminut käytännössä varsin hyvin. Hallintomalli on ollut myös teknisesti erinomaisen toimiva.”
ICANN:n nimityskomitean puheenjohtaja, pitkäaikainen suomalaisdiplomaatti Yrjö Länsipuro ymmärtää Suomen kannan.
”Päätösasiakirjaan jäi sellaista, jota voitaisiin käyttää perustelemaan ITU:n kompetenssia internetin suhteen. Tekstissä puhuttiin ITU:n jäsenmaiden oikeuksista kansainväliseen tietoliikenteeseen mutta ei jäsenmaiden kansalaisten oikeuksista.”
Länsipuro huomauttaa, että ICANN ei ole samanlainen yhdysvaltalainen suuryhtiö kuin Microsoft, Exxon tai Intel.
”Aluksi ICANN oli tiukasti Yhdysvaltain kauppaministeriön lieassa, mutta sitä höllennettiin asteittain. Nykyään kauppaministeriön monitorointi on korvattu kansainvälisesti kootuilla, monitoimijapohjaisilla tarkastustiimeillä”, Länsipuro valaisee.
Suomalainen nettiaktivisti ja Osuuskunta Kaapelisolmun puuhamies Mika Böök pitää Dubain konferenssin kärjistynyttä loppua valintana ruton ja koleran välillä. Hän kannattaa kolmatta tietä, kansalaisyhteiskunnan nettiä.
”ITU:n puolesta on argumentteja. Se järjesti maailman ensimmäisen tietoyhteiskuntakonferenssin 2003 Genevessä sekä jatkon 2005 Tunisiassa. Toisaalta se on hallitusten välinen järjestö. Hallitukset ja suuryhtiöt vievät internetiä kohti helvettiä.”
”Pitäisi löytää kompromissi ruton ja koleran välillä. Yleisten kirjastojen tyyppinen hallinnointi voisi sopia internetiin: maailman kirjastonhoitajien tulisi hallinnoida sitä”, Mika Böök pohtii.
Seuraava ITU:n televiestintäkokous on syksyllä 2013 Bangkokissa.
Kirjoittaja on journalismitutkija ja tietokirjilija.
Jorma Mäntylä
