Arvostelussa Joann Sfarin elokuva Gainsbourg – Tarina legendasta.

Sarjakuvataiteilija Joann Sfarin elokuva kertoo Ranskassa muustakin kuin Emmanuelle-elokuvien musiikista tunnetun elokuvasäveltäjä ja kulttuuriego Serge Gainsbourgin tarinan.

Elokuva on kiinnostavimmallaan kuvatessaan vapain vedoin ja jopa surrealistisia tehokeinoja hyödyntäen Gainsbourgin lapsuutta miehitetyssä Ranskassa. Päähenkilön toiseus tiivistyy juutalaisuuden ohella hämmentävään lahjakkuuteen ja hersyvään pikkuvanhuuteen.

Mukiinmenevänä epookkina kulkee vielä Gainsbourgin uran alkupuoli viskin ja tupakan makuisen rappiojazzin ja dekadentin kabareechansonin parissa. Loppua kohden elokuva kuitenkin maatuu kliseiseksi kulttuuripaskiaismyytin fanitukseksi. Kertomuksesta katoaa oikea draamantuntu, ja ne jännät tehokeinotkin kutistuvat dekoraatioksi.

Elokuvassa tupakoidaan melkein joka kuvassa. Mutta kun Aki Kaurismäen elokuvissa tupakalla on vahva eksistentiaalinen ulottuvuus, Gainsbourgissa tupakointi ketjussa näyttää vain monotonisesti todistelevan kohteensa itsetuhoisuutta.

Aika tylsää.

Joann Sfar: Gainsbourg – Tarina legendasta. Elokuvateattereissa nyt. Gainsbourgin elokuvasarja Orionissa, www.kava.fi.

Kolme tähteä

Tuomas Rantanen