Suomeksi ilmestynyt Castro-kirja tuo mieleen historiantutkimukseksi naamioidun fiktion.
FIDEL CASTRON PERSOONA jättää harvan kylmäksi: Castroa vihataan ja palvotaan. Suomen kaltaisella pienellä kielialueella Kuubaan liittyvän kirjoittelun perusongelma on asiallisen, objektiivisen ja luotettavan taustatiedon puute. Kuuba-kirjallisuutta julkaistaan maassamme hyvin vähän, ja akateeminen perustutkimus aiheesta on lähes olematonta.
Ensimmäinen Suomeksi ilmestyvä yleisesitys Fidel Castrosta asettaa lukijan melkoisen haasteen eteen.
Kuuba on maailmalla enemmän kuin koskaan ennen ideologisen, intohimoisen ja hysteerisen informaation hämärä kohde.
SUOMEN SUURIN KUSTANTAJA WSOY yllättää menemällä mukaan Yhdysvaltojen ja Kuuban väliseen 46 vuotta jatkuneeseen ideologiseen sodankäyntiin. Serge Raffyn Fidel-kirja on Castroa ja Kuuban vallankumousta vastaan suunnattu syytekirjelmä. Lähdekirjallisuus ja muu, yleensä dokumentoimaton materiaali, on 90-prosenttisesti anticastrolaista.
Itse asiassa Serge Raffyn kirja Fidel on historiatutkimukseksi naamioitu fiktio. Raffyn tekstissä ei ole omia ajatuksia, saati analyysiä tai kontekstointia. Kaikki olennainen on kopioitu muilta.
Kirjan johtoajatus on, että Castro on sarjamurhaaja ja patologinen valehtelija, suorastaan hirviö. Ja tälle lähtökohdalle Raffy kirjansa rakentaa.
IDEA SARJAMURHAAJAKSI kehittyvästä lapsihirviöstä kulkee läpi Raffyn kirjan punaisena lankana. Lapsisadistista sukeutuu tuhomaanikko, joka tapattaa ystävänsä ja raivaa kaikki esteet tieltään. Kiivaan tekstin pontimena on esittää Castro kaiken pahuuden ruumiillistumana, jonka taikapiiriin joutuneet henkilöt kuolevat tai häviävät salaperäisesti.
Raffy vaatii, että Kuuban vallankumousta edeltävä historia on kirjoitettava uusiksi, minkä hän tekeekin. Hän vääristelee tahallisesti aineistojaan, oikoo historian mutkia ja nostaa keskiöön tuulesta temmattuja spekulaatioita.
SERGE RAFFYN KIRJA on puhdasta Kuuban vastaista propagandaa, joka ylittää CIA:n ja amerikankuubalaisen äärioikeiston mielivaltaisimmatkin sepitteet. Anti-castrolaisuus on erityisesti Yhdysvalloissa ja Ranskassa mediateollisuutta, joka elättää ihmisiä taiteilijoista toisinajattelijoihin.
Castro on jo pitkään ollut oma kirjallisuudenlajinsa. Pakolaisten ja loikkareiden haastattelut ovat tuottaneet lajityypin, jonka kasvualustana on ollut kohteeseen projisoitu viha, inho ja ahdistus. Tämä perinne kiteyttää Castron elämänvaiheet biografisiksi formuloiksi, teoksesta toiseen kaavamaisina toistuviksi stereotypioiksi, joille Raffy on uskollinen. Castro esitetään äpäränä, nerona, nuorisorikollisena, gangsterina, fasistipappien kasvattamana kiihkomielenä ja paranoidina psykopaattina, joka ei kykene tuntemaan empatiaa tavallisten ihmisten tunteita kohtaan.
Suomessa julkisen sanan ammattilaiset ovat keskustelleet siitä, onko juorusta tullut osa journalismia. Ensimmäinen suomeksi julkaistu Castro-elämäkerta johdattaa lukijan syvälle epätiedon maailmaan ja tekee mahdolliseksi sen, että Castrosta tai Kuubasta voi kuka hyvänsä julkaista mitä tahansa.
Serge Raffy: Fidel. 468 s. WSOY 2005.
Laura Similä & Juhani Similä
