Pastori Annet ohjasi dokumentin, joka saarnaa Kanadan alkuperäisväestön oikeuksien puolesta. Nyt Annet uhkaa Ison-Britannian kuningatarta, paavia ja Kanadan pääministeriä oikeustoimilla.
Kevin Annet käsittelee vuonna 2007 valmistuneessa dokumentissaan Unrepentant (”Katumaton”) todistajalausuntojen ja virallisten asiakirjojen avulla Kanadan intiaanien kohtaamaa kansanmurhaa. Aihe on Kanadassa arka ja tiedotusvälineet ovat päättäväisesti kieltäytyneet koskemasta siihen, vaikka Annet on taistellut uhrien oikeuksien puolesta vuosikausia. Dokumentti on kuitenkin levinnyt netin ja elokuvafestivaalien välityksellä riittävän laajalle herättääkseen julkista keskustelua.
Annetin ristiretki intiaanien oikeuksien puolesta alkoi, kun hän sai vuonna 1992 pastorin viran Port Albernista, näivettyvästä metsurikaupungista Kanadan itärannikolla. Saavuttuaan uuteen kirkkoonsa Annet havaitsi, että kaupungin asujaimisto oli jakautunut kahtia, ”valkoiseen” ja alkuperäisväestöön.
Kirkossa ei käynyt alkuperäisväestön jäseniä, vaikka heitä oli kaupungin väestöstä kolmannes.
”Kaupungissa vallitsi ja vallitsee edelleen täysin apartheidin kaltainen tila”, Annet kuvailee dokumentissaan.
Muutama viikko kaupunkiin saapumisensa jälkeen Annet vihki läheisessä reservaatissa avioparin ja tiedusteli tilaisuuden jälkeen, miksi alkuperäisväestön edustajat eivät käyneet kirkossa. Hänelle kerrottiin että he vierastivat kirkkoa, koska lukuisat heimon lapset olivat kuolleet kirkon hallinnoimissa sisäoppilaitoksissa.
Kuolemat olivat kaupunkilaisten tiedossa, mutta niistä vaiettiin.
Selvitettyään tapahtumia Annetille selvisi, että vuonna 1929 Kanadassa säädettiin laki, jonka mukaan kirkoille annettiin oikeus ottaa huostaan ei-kristittyjen intiaanien lapset. Virallisten tilastojen mukaan huostaanotettuja lapsia oli 100 000. Lasten ja heidän sukulaistensa oikeuksia ajava järjestö arvioi heitä olleen jopa 250 000.
Lasten kohtelu sisäoppilaitoksissa oli äärimmäisen julmaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pahoinpitelyihin kuolleiden määrää ei kukaan kuitenkaan tiedä. Kuolleisuus alaikäisten oppilaiden keskuudessa oli noin 50 prosenttia.
Lapset altistettiin myös isorokolle sijoittamalla sairaat lapset terveiden kanssa samoihin tiloihin. Uhrien ruumiita ei luovutettu omaisille, vaan lapset haudattiin nimettömiin joukkohautoihin.
Annet alkoi ajaa menehtyneiden sekä heidän sukulaistensa oikeuksia ja vaati kirkolta selvitystä lasten kohtalosta ja hautapaikoista. Hän joutui vastakkain kirkon valtaapitävien kanssa ja hänet erotettiin virastaan vuonna 1995.
”En ole koskaan uskonut organisoituun uskontoon, mutta kuvittelin, että olisin pystynyt tuomaan Jeesuksen opetukset takaisin kirkkoon”, Annet kuvaa suhdettaan uskoon.
Hän ajattelee kristinuskon olevan vastavallankumous Jeesusta kohtaan.
”Varsinkin yhdistäessään voimansa yhtiökapitalismin ja imperialististen hallintojen kanssa se käyttää ’jumalaista lupaa’ alistaa ja valloittaa muita kansoja.”
Kanadan kirkot ovat myöntäneet, että sisäoppilaitoksissa tapahtui rikoksia ja pahoitelleet niitä, mutta se ei Annetille riitä.
”Katolilainen, anglikaaninen ja Kanadan yhdistynyt kirkko eivät tosiasiallisesti kanna vastuutaan kuolemista. Kirkot eivät luovuta syyllisiä vastaamaan teoistaan eivätkä täysin myönnä osallisuuttaan tehtyihin rikoksiin.”
”Muutamat sisäoppilaitoksista selvinneet uhrit ovat saaneet korvauksia, mutta ne ovat tulleet Kanadan valtiolta, eivät kirkoilta.”
Annet perusti yhdessä muiden alkuperäiskansojen oikeuksia vaativien aktivistien kanssa vuonna 2000 Kanadan kansanmurhaa tutkivan totuuskomission. Toistaiseksi totuuskomissio on muun muassa julkaissut kaksi kirjaa kansanmurhasta ja Unrepentant -dokumentin.
”Kolmen vuoden ajan verkostomme on vaatinut kirkkoja ilmoittamaan uhrien hautapaikat, mutta tähänkään vaatimukseen kirkot eivät ole vastanneet.”
Pastorin taistelu alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta on täynnä dramatiikkaa. Kuningatar Elisabet ii:lle, paaville ja Kanadan pääministerille alkuvuodesta toimitetuissa selvityspyynnöissä todetaan, että vastaanottajat ovat asemansa puolesta vastuussa Kanadan valtion ja kirkon tekemistä rikoksista.
”Kanadan hallitus, kirkot, paavi ja Englannin kuningatar eivät ole vastanneet selvityspyyntöön.”
Vastaamatta jättäminen mahdollistaa Kanadan lakien mukaan oikeustoimet vastaanottajia kohtaan.
Dokumentit, jotka eivät epäkaupallisuuttaan tai arkaluontoisuuttaan ole päätyneet kaupallisten jakelukanavien piiriin, ovat saaneet tehokkaan jakelukanavan internetin ansiosta.
”Internet ja vaihtoehtomedia ovat olleet viestintämme pääkanava sekä Kanadassa että koko maailmassa.”
”Tiedotusvälineet ovat jo pitkään sensuroineet aiheen ja tekemäni työn. Viime vuosina tilanne on alkanut vähitellen muuttua, koska dokumentti on herättänyt huomiota ja maan hallitus on kommentoinut tapahtumia.”
Maaliskuussa kirkosta poispotkittu pappi ja maitaan vaatineet intiaanit veivät taistelun ongelman alkulähteille, kirkkoon. Rauhanomaiset kirkonvaltaukset keräsivät laajalti huomiota.
”Olemme saaneet tukea sekä intiaaneilta että ’valkoisilta’, jopa kirkkojen jäseniltä. Kirkko ja hallitus ovat kuitenkin raivoissaan, ne jopa uhkailevat haasteilla luvattomista tunkeutumisista. Ikään kuin alkuperäiskansat voisivat olla luvattomasti omilla maillaan.”
Jari Tamminen
