Aivopesikö Syyrian al-Assad taiteilija Riiko Sakkisen?

Syksyllä 2011 ristiriitoja rakastava, mainoskuvastolla leikittelevistä töistään tunnettu taiteilija Riiko Sakkinen sai opetuskeikan ja residenssin Syyriasta. Vierailu sisällissodan partaalla olleeseen maahan murensi taiteilijan huolella rakennettua pseudokyynistä imagoa. Kesällä 2012 Sakkinen palasi Syyriaan pitämään näyttelyn.

”Ensimmäisellä Damaskoksen-vierailulla menin paikalle länsimedian tarjoaman tiedon varassa. Tutustuttuani paikallisiin jouduin kyseenalaistamaan kaiken, mitä olin luullut tietäväni.”

Sakkinen on mainostanut olevansa ”aina eri mieltä ja aina väärässä”. Myös Syyrian suhteen Sakkisesta on tullut toisinajattelija.

Hän kertoo, että paikan päällä länsimaissa välitetty mustavalkoinen kuva osoittautui silkaksi propagandaksi. Syyrian hallituksen joukot ovat eittämättä osallistuneet ihmisoikeusloukkauksiin ja -rikoksiin. Silti monet syytöksistä ovat Sakkisen mukaan absurdeja. Räikeät ylilyönnit tekevät vääristelyn näkyväksi.

”Kesällä uutisoitiin, että maan hallitus on tehnyt virallisen päätöksen kiduttaa lapsia. Eiväthän he niin tyhmiä ole. Kenraalitkin ovat pragmaattisia.”

Persianlahden sodan alla 1991 sotaa oikeutettiin väitteillä siitä, että Saddam repi keskosia keskoskaapeista – väitteet uskottiin, koska ne haluttiin uskoa. Myöhemmin kaikki paljastui harkituksi propagandaksi.

”Emmehän me tunnista itseemme kohdistettua propagandaa. Syyrialainen ystäväni näytti minulle New Yorkin Times Squarella ottamiaan kuvia, joissa kulutusmainosten välissä oli Iranin vastaisia mainoksia. Hän tuumaili, että länsimaissa on aina hurja käydä, kun kaikki paikat ovat pullollaan poliittista propagandaa.”

Pari vuotta sitten valtionpäämiehet vielä jonottivat valtiovierailuja Syyriaan. Presidentti Bashar al-Assadin vaimoa Asmaa haastateltiin länsimaisiin naistenlehtiin ihastuttavana jetset-rouvana. Sittemmin on muun muassa kohupaljastettu hänen ostaneen luksustuotteita, vaikka maassa on köyhiä.

”Nostaisiko media äläkän Italian pääministerin Mario Montin vaimon uudesta Louis Vuitton -laukusta? Että ’Törkeetä, aivan törkeetä, kun on tämä talouskriisi’”, Sakkinen kysyy itseltään ja vastaa heti perään: ”Tuskin.”

”En mä osaa Syyrian hallitusta demonisoida ihan loputtomasti. Onko se diktatuuri, koska uskonnollisia puolueita ei sallita? Vai onko demonisoinnin syynä se, että Syyrian talous ei ole täysin vapaata eikä kaikkea ole vielä yksityistetty?” taiteilija puuskahtaa turhautuneena.

Sakkisen pahin pelko on ääriuskonnollisten valtaannousu.

”Ei minun unelmani ole se, että Baath-puolueella olisi maailmanvalta. Puhun niiden ihmisten suulla, joita olen tavannut paikan päällä. Eivät he tietenkään koko Syyrian kansaa edusta, tämä on koulutetun kulttuuriälymystön näkökulma. Heidän näkemyksensä tilanteesta ja tapahtumista kuitenkin poikkeaa niin paljon median välittämästä kuvasta, että ei sitä voi ohittaa.”

Syyrian kokemusten vaikutus Sakkiseen taiteilijana jää nähtäväksi.

”Olen aina nauttinut, jos minut on käsitetty väärin, ja olen joutunut mukaan tähän Syyria-kuvioon puolivahingossa. Taiteilijana tehtäväni on kuitenkin tehdä näkyväksi sellaista, mitä ihmiset ajattelevat”, Sakkinen reflektoi.

”Tai ehkä minut on aivopesty ja teen tässä propagandaa jonkun totaalisen hullun diktatuurin puolesta. Silti olisi huonompi asia, jos ei sano mitään.”

Riiko Sakkinen: Syrian For Dummies. 14.9.–7.10. Helsingin Korjaamo-galleriassa.

Jari Tamminen