Taiteilija Riiko Sakkinen paljastaa mainoksien piiloviestit.

Taidehallissa esillä oleva Riiko Sakkisen Ensyklopedia (tarkistettu ja päivitetty laitos) koostuu videoprojektiosta ja pari metriä korkeasta muurista, joka on koottu ravintolan takapihalta dyykatuista pahvilaatikoista.

Pakkausteipillä kasatun muurin kylkeen heijastetaan kolmella videotykillä kuvia karkkipapereista, roskaruokakääreistä ja prostituutioilmoituksista. Tämä taide ei ole kaunista tai ylevää.

”Mainokset ovat kaikkialla, ja mitkä olisivatkaan tärkeämpiä aiheita kuin ruoka ja seksi? Kaikki ostavat ruokaa, aivan kaikki, se on maailman suurin teollisuudenala. Eikä prostituutiokaan pieni bisnes ole”, Sakkinen kertoo.

Teos on paljon velkaa 1700-luvun puolivälissä julkaistulle Denis Diderot’n Encyclopédie-hakuteokselle. Se oli enemmän kuin tietosanakirja, teos oli yksiin kansiin koottu maailmanselitys valistuksen hengessä.

Sakkinen on kerännyt ensyklopediaansa varten aineistoa jo vuosien ajan maailmalta, supermarkettien hyllyiltä, pornolehdistä ja puhelinluetteloista. Mainoskieli on ensimmäinen todellinen lingua franca, maailmankieli.

Sakkinen ilmoittaa ideologiakseen stalinismin ja utopiakseen diktatuurin, jonka tavoitteena on onnellisten ihmisten määrän maksimoiminen. Vapauden tarpeellisuuden Sakkinen kuittaa olan kohautuksella.

”Minä huolehtisin diktaattorina, ettei keskitysleireillä kuolisi ainakaan enempää ihmisiä kuin mitä länsimainen demokratia tappaa nälkään ja sairauksiin. Sodista puhumattakaan.”

Riiko Sakkisen Ensyklopedia Helsingin Taidehallin studiossa 24.11. saakka.

Riiko Sakkinen: Image Club. Galería Gacma Málaga 2010. 130 s.

Jari Tamminen