Arvostelussa Phyllida Lloydin elokuva Rautarouva.

Kovaotteisena konservatiivina maataan vuosina 1979–1990 johtaneen Margaret Thatcherin poliittinen muisto on yhä ristiriitainen. Phyllida Lloydin elokuvaa on paheksuttu suvun ja oikeiston puolella siitä, että se sopimattomasti ilakoi dementoituneen mahtinaisen nykyisellä heikkoudentilalla. Vasemmalla taas on purnattu elokuvan kohtelevan Thatcherin poliittista perintöä liian lempeästi.

Höpö, höpö. Suurmiehistä ja -naisista tehtyjen kuvausten ongelma on yleensä siinä, että niissä toistetaan idolisoidun ja demonisoidun patsaan kanonisoitu kuva.

Nyt kuitenkin Meryl Streep onnistuu Rautarouvassa tekemään Thatcherille sen, minkä Bruno Ganz teki Perikadossa (2004) Hitlerille: tavoittamaan psykologisesti kiinnostavan ja koskettavan tulkinnan myyttisestä hahmosta. Köyhien kyykyttämistä, julkisen sektorin alasajoa, väkivalloin tukahdutettuja lakkoja ja arvovaltasyistä aloitettua Falklandin sotaa ei silti peitellä.

Phyllida Lloyd: Rautarouva. Ensi-ilta 27.1. Viisi tähteä.

Tuomas Rantanen