Säilöttyjä unelmia on kaunis dokumentti, jossa näytetään rujoa kuvastoa ruuantuotannosta.

Säilöttyjä unelmia -elokuvan jälkeen ohjaaja Katja Gauriloff ja tuottaja Joonas Berghäll poseeraavat valokuvaajalle ja heittelevät etiketitöntä säilyketölkkiä ilmaan. Mietin, mitä tästä dokumentista mahdetaan kirjoittaa naistenlehdissä. Säilöttyjä unelmia on kaunis dokumentti, jossa näytetään rujoa kuvastoa ruuantuotannosta.

Kuvat teurastamoista ovat yhtä tylyjä kuin aina. Ahdistavaa dokumenttia rytmittävät tehtaiden työntekijöiden henkilökuvat, joissa he kertovat unelmistaan, vastoinkäymisistään ja työn suhteesta arkeen.

Elokuva on sukua Nikolaus Geyrhalterin dokumentille Unser Täglich Brot – Our Daily Bread (2005), jossa seurattiin hiljaisilla ja hitailla kuvilla tuotantolaitosten arkea eri puolilla Eurooppaa: pyörivää broilerigiljotiinia, kasvimyrkkyjä pellolle suihkuttavaa lentokonetta. Geyrhalterin elokuva voitti useita palkintoja elokuvafestivaaleilla, ja niin komea Gauriloffinkin elokuva on, että sille soisi saman.

Gauriloffin tukena on ollut Miesten vuoro -elokuvan tuottaja Joonas Berghäll, ja hänen tuottamissaan elokuvissa on keskenään samaa pienieleisyyttä. Kukaan ei huuda, että auttakaa näitä ihmisiä tai eläimiä. Silti elokuva koskettaa ja pyytää tekemään edes yhden pienen valinnan paremman elämän puolesta.

Katja Gauriloff: Säilöttyjä unelmia. Ensi-ilta 27. tammikuuta.

Hannele Huhtala