Euroopan vahtikoira Tony Bunyan: EU & Yhdysvallat ajavat salaa sisäisen turvallisuuden liittoa.
Euroopan purevimpiin vahtikoiriin lukeutuva valkohapsinen Tony Bunyan vetää lauhkeana sätkää kokoustauolla Granadassa. Sierra Nevadan lumilakit kehystävät maisemaa.
”Ai Suomesta. Tapasin hiljan Lontoossa oikeusministerinne. Hän oli kiinnostunut kannoistamme”, kättelee kahdesti tällä vuosituhannella Europe Voice -lehden äänestyksessä Euroopan 50 vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon valittu valtiovahti.
Bunyan on johtanut perustamisvuodesta 1991 lähtien Statewatch-järjestöä, joka valvoo erityisesti valtioiden ja EU:n isoa veljeä: oikeus- ja poliisiasioita. Muistelen jo Ydin-lehdestä lukeneeni hänen pamflettinsa Britannian poliittisesta poliisista.
”Keskustellaanko Suomessa EU:n tulevaisuusryhmän ehdotuksesta, jonka mukaan vuoteen 2014 mennessä pitäisi perustaa sisäisen turvallisuuden ja oikeusasioiden euroatlantinen yhteistyöliitto Yhdysvaltojen kanssa”, vahtikoira utelee.
No ei, Nato-jäsenyydestä kylläkin.
Valtamediaa, etenkin Brysselin toimittajia, vallan sylinkoirina pitävä vahtikoira on voittanut useita Euroopan neuvostoa ja EU:n komissiota vastaan nostamiaan julkisuuskanteita.
Terrorismin ja median suhdetta vatvoneessa Granadan kokouksessa viime vuoden lopulla Bunyan kertoi noin sadalle toimittajalle ja tutkijalle, joukossa muutama Brysselin virkamieskin, että: ”EU:n tulevaisuusryhmän mukaan unionin ja Yhdysvaltojen yhteistyön pitäisi ulottua kaikkiin oikeus- ja sisäasioihin, kuten poliisitoimeen, terrorismin torjuntaan, siirtolaisuuteen ja turvapaikkoihin, rajavalvontaan, oikeusturvaan, tietokantoihin ja niiden keruuseen sekä tietosuojaan”.
Bunyanin mukaan Yhdysvaltojen viranomaiset käyvät jatkuvasti salaisia neuvotteluja EU:n oikeus- ja sisäasioista vastaavien virkamiesten kanssa. Tapaamisia käsittelevistä EU:n virallisista asiakirjoista on sensuroitu kaikki Yhdysvaltojen edustajien esittämät asiat.
”Jos sisäiseen turvallisuuteen liittyvät asiat hoidetaan Yhdysvaltojen kanssa, niin kansalaisvapautemme ja yksityisyyden suojamme uhkaavat kaventua nykyisestään.”
Veteraanin mielestä sitten syyskuun 2001 Yhdysvaltojen vaikutus Naton ja eräiden muiden tahojen kautta Euroopan unioniin ja sen jäsenmaihin on vahvistunut. Eurooppalaisten maiden ”rauhanturva-” tai ”rauhaanpakottamisjoukot” Afganistanissa ovat tästä näkyvä esimerkki. Unionin 27 jäsenmaasta 21 kuuluu myös Natoon.
Bunyanin mielestä Euroopan poliittinen oikeistoaalto vaikuttaa myös siihen, miten valtiot ja EU tarkastelevat kansalaisvapauksia. Kymmenen vuotta sitten sosiaalidemokraattien vetämät hallitukset johtivat kahtatoista EU:n viidentoista jäsenmaan hallituksista.
”Itävallan äärioikeistolainen, nyt jo edesmenneen Haiderin, puolue pantiin boikottiin. Nyt ei boikotoida Italian oikeistohallitusta, vaikka se loukkaa romanien ihmisoikeuksia.”
Vuonna 2009 EU:n jäsenmaiden hallituksista 21 on keskustaoikeistolaisten tai oikeistolaisten hallitusten johtamia.
Bunyan veikkaakin, että kesäkuun eurovaaleissa keskustaoikeisto yhdessä äärioikeiston kanssa voi saada ensi kerran pysyvän enemmistön europarlamenttiin.
Oikeus- ja sisäministerit siunasivat tulevaisuusryhmän pohjustaman uuden oikeus- ja sisäasiainohjelman vuosille 2010–2014 viime kesäkuussa. Tämä niin sanottu Tukholman ohjelma aiotaan hyväksyä huippukokouksessa Ruotsin heinäkuussa alkavalla puheenjohtajakaudella.
Oikeistolaistuminen voi merkitä Bunyanin mukaan sitä, että nykyistä useammin oikeus- ja poliisiasioista päättävä ministeri edustaa kovia, turvallisuutta korostavia arvoja.
”Terrorismin ja muiden uhkien torjuntaan lisää turvatoimia vaativat uskovat usein tekniikan kaikkivoipaisuuteen ihmisarvojen ja moraalin sijasta. Se mikä on teknisesti mahdollista, voidaan toteuttaa, he hokevat. Niinpä kuusivuotiaidenkin – joidenkin mielestä myös vastasyntyneiden – sormenjäljet tulee tallentaa rekistereihin.”
Lisäksi sisäisestä turvallisuudesta on tullut yrityksille nopeasti uusi voittoa tuottava teollisuushaara, jonka tuotteista huomattava osa ostetaan verovaroilla. Ennen puhuttiin sotilasteollisesta kompleksista, tänään turvateollisesta kompleksista. Joko sinun kodissasi on nauhoittava turvakamera?
Tänä jälkiorwellilaisena digiaikana koko ajan lisääntyvästi käyttämistämme digilähteistä voidaan koota helposti yksilöä koskeva, myös salassa kerättyjä tietoja sisältävä digikansio. Mapit hylännyt supo saa digikansion näppäimen painalluksella.
Teletunnistetietojen tallentamista koskevan EU:n direktiivin hyväksyminen pari vuotta sitten teki mahdolliseksi lankapuhelin- ja matkapuhelinverkon tunnistetietojen koonnin. Kuluvana vuonna turvaviranomaiset alkavat tallentaa myös internet- ja sähköpostiliikennettä.
”Vaikka sisältöihin ei vielä tunkeuduta, on viranomaisilla tähänkin kyky. Tämä tuli välillisesti ilmi viime kesäkuussa, kun Saksan hallitus ehdotti tietyissä tapauksissa tiedusteluelimilleen oikeutta ”tietokoneiden kovalevyjen epäsuoriin etsintöihin”, Bunyan kertoo.
Yli 34 000 saksalaista on valittanut maansa perustuslakituomioistuimeen teletunnistetietojen tallentamisesta, jota valittajat pitävät kansalaisvapauksiaan rajoittavana. Valittajia tukeva toimintaryhmä perustaisi Euroopan perusoikeusviraston valvomaan tunnistetietojen tallentamista ja niiden käyttöä. Ryhmä myös vaatii, ettei vapaita ja prepaid-yhteyksiä aleta tarkkailla.
Ruotsin eduskunta antoi viime kesänä äänin 143–138 (poissa 67) FRA-tieudustelupalvelulleen luvan tallentaa maan kautta kulkevan internet-liikenteen, siis myös Suomesta lähtevän ja tulevan liikenteen tunnistetietoja.
Viime viikkoina Norjasta on kuulunut äänekästä kritiikkiä Ruotsin suuntaan. Suomessa kinataan Lex Nokiasta.
Bunyanin mielestä median tulisi ravistella hereille tavallisia kansalaisia, jotka usein kokevat, ettei heillä ole mitään valtiolta salattavaa eikä viranomaisen tiedonkeruu ja valvonta siksi koske heitä.
”Eivät vaikka heidän työnhakunsa voi tyssätä johonkin rekisterimerkintään tai eläkevakuutuksen yhtiön rekistereistä löytyvän luottamukselliseen terveystieto. Lisäksi väärien tai vanhentuneiden tai tietoisesti ujutettujen tietojen perusteella voidaan tehdä vääriä ratkaisuja.”
Eräässä tapauksessa poliisi ampui autoilijan perään, koska tietorekisterivirheen mukaan autoilija pakeni varastetulla autolla. Tiettävästi jo Palmen murhaajaa etsittiin pitkään kurdien parista, koska joidenkin kurdien tiedostoissa kerrottiin ”kadulla vietettävistä häistä”, mikä tulkittiin peiteilmaisuksi pääministerin murhalle…
Kesäkuussa 2007 voimaan astunut Euroopan neuvoston terrorismin vastaisiin toimiin liittyvä päätös tekee rangaistavaksi myös ”terrorismiin yllyttämisen”. Granadassa toimittajat arvelivat toimittajien itse- ja ennakkosensuurin lisääntyvän pykälän takia.
Rikoskynnys voi ylittyä jo välittämällä julkisuuteen terrorismia myönteisesti käsitteleviä aineistoja tai keräämällä terrorismia koskettelevaa aineistoa tutkimusta tai juttua varten. Tätäkin juttua vartenko?
Kaksi Nottinghamin yliopiston tutkijaa pidätettiin viime vuonna Britanniassa. Tutkijat olivat liittäneet tutkimukseensa tietoverkosta löytämänsä al-Qaidan harjoitusohjelman. Toinen tutkijoista vapautettiin kuuden vuorokauden jälkeen, toinen odottaa maastakarkotusta.
Lontoon Heathrow’n lentokentällä pidätettiin puolestaan viime vuonna median ”terroristirunoilijaksi” ristimä nainen, joka kirjoitteli ja jakeli matkustajille provokatoorisia runoja. Poliisi syynäsi runoilijan kovalevyn mutta oikeus katsoi, ettei voida näyttää toteen runoilijan yllyttäneen terrorismiin.
Statewatchin johtaja ei kiistä valtioiden ja niiden muodostamien yhteisöjen tarvitsevan toimiakseen ja palvellakseen monenlaisia rekistereitä ja tietokantoja – myös rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan.
Kuitenkin erityisesti yksilönsuojaa ja kansalaisvapauksia rajoittavista hankkeista pitää demokratioissa käydä avointa keskustelua. Totalitaarisissa yhteiskunnissa keskustelu on usein jo myöhäistä.
”On kysyttävä, mikä on valtion ja mikä yksilön etu oikeusvaltiossa. Olemmeko jo ylittäneet rajan, jossa valtion etu ylittää länsimaisten demokratioiden perustan, vapaiden kansalaisten olemassaolon?
Voimmeko enää olla turvassa valtiolta?”
_______________
Kolmetoista meppiä kultapossukerhoon
Lopettava meppi Esko Seppänen aikoi alun perin viipyä Euroopan parlamentissa vain yhden kauden. Mutta kun Vasemmistoliitto kuulemma karsasti meppiään kotimaassa, venähti taival 12 vuoden mittaiseksi.
Seppänen kertoo Uusi vasemmisto -lehdessä oppineensa etenkin ylikansallista perustuslakia valmisteltaessa, miten heikoilla demokratia on ylikansallisessa päätöksenteossa. Merkittävät päätökset tehdään pienessä piirissä – usein salassa, kuten Statewatchin Tony Bunuyankin kuvaa.
Suomalaisten ei annettu äänestää Lissabonin sopimuksesta eli EU:n perustuslaista. Eliitti pelkäsi meidän hylkäävän sen, kuten irlantilaisten enemmistö teki.
Sen sijaan saamme jälleen äänestää meppejä. Kesäkuun eurovaaleissa valitaan kaikkiaan 736 jäsentä europarlamenttiin kaudelle 2009–2014 EU:n 27 jäsenvaltiossa.
Suomesta mahtuu epäonnen luku: 13. Jäsenvaltioiden määrän lisääntymisen myötä paikkamme ovat vähentyneet: 1990-luvulla niitä oli 16, nyt päättyvällä kaudella 14.
Meppinä vaurastunut Seppänen on luonnehtinut europarlamenttia kultapossukerhoksi, jonka jäsenten nettopalkka on bruttopalkkaa suurempi.
Jos sitoutumaton toimittaja Johanna Korhonen valitaan kepun listalta tai sitoutumaton ortodoksipappi Mitro Repo demarien listalta, niin ainakin he vaurastuvat.
Eurovaaleissa selvästi alle puolet äänioikeutetuista on vaivautunut uurnille.
Talousguru John K. Galbraith kommentoi kerran Yhdysvaltain vaalien alle 50 prosentin äänestysintoa toteamalla, että ”vain rikkaat ja keskiluokka äänestävät – köyhät eivät”.
Eurovaalitkin suosivat porvareita. Ennusteeni (suluissa nykyiset paikat): kokoomus 3(4), keskusta 3 (4), SDP 3(3), vihreät 1(1), Vasemmistoliitto 1(1), RKP 0 (1) ja perussuomalaisten ja kristillisten liitto 2(0).
Eurovaalit 7. kesäkuuta, ennakkoäänestys 27.5.–2.6.
_______________
Tony Bunyan päivittää tarpeen mukaan Granadan alustustaan The Shape of Things to Come – EU Future Group -järjestönsä kotisivuilla www.statewatch.org
Esa Aallas
