Britanniaa ravistelevien talvimyrskyjen poliittinen puoli on jäänyt huomiotta.
Lokakuun viimeisellä viikolla 2013 Britanniaan iski rajuin myrsky vuosikymmeniin. Se puhalsi puuskissa jopa 44 metriä sekunnissa: junavuoroja ja lentoja peruttiin, ihmisiä kehotettiin lähtemään töihin myöhemmin, kouluissa poissaoloista ei rangaistu.
Joulukuun alussa saarta moukaroi toinen myrsky ja joulun alla kolmas. Kun säätilastot tulivat julki, kukaan ei yllättynyt: joulukuu oli myrskyisin sitten vuoden 1969.
Talvimyrskyt eivät loppuneet siihen: tammikuun alussa vesi alkoi nousta rannikolla, ja Lounais-Englannissa tulvi. Totuimme uutiskuviin, joissa ihmiset tekivät kauppareissuja soutuveneillä.
Helmikuun ensimmäisellä viikolla tulvat pahenivat, ja pääministeri David Cameron lupasi tulvavahinkojen korjaamiseen sata miljoonaa puntaa.
Oli naurettava näky, kun tulvaveden keskellä kumisaapasteleva Cameron ilmoitti, ettei raha tule olemaan este tulvauhrien auttamisessa.
Samaan aikaan nimittäin yhä useammalla britillä on vaikeuksia vuokranmaksussa viimevuotisten sosiaaliturvan uudistusten seurauksena. Uudella ”makuuhuoneverolla” rangaistaan tuensaajia, jotka asuvat liian suurissa asunnoissa, ja joka seitsemättä sitä maksavaa uhkaa häätö.
Valtamedia on jättänyt tämän ja muut tulviin liittyvät poliittiset päätökset täysin huomiotta.
Lontoo ei nimittäin tulvi, eikä se ole sattumaa.
Lontoon itäpuolella on Thames Barrier, kymmenen metalliportin sarja. Jos joki uhkaa tulvia, portit voidaan sulkea. Näin on tehty yli neljäkymmentä kertaa joulukuun alun jälkeen. Ilman portteja suuri osa Lontoon keskustasta, mukaan lukien parlamentti, olisi veden alla.
Pari faktaa Lontoosta: Asuntojen hinnat nousivat viime vuonna 12 prosenttia, mikä on valtavasti verrattuna muun maan 5,5 prosenttiin. Vuonna 2012 Lontoon keskustan kiinteistöjen ostajista 38 prosenttia tuli ulkomailta, enimmäkseen Venäjältä ja Lähi-idästä.
Lontoon rikkaimman alueen asukasluku itse asiassa väheni tuoreimmassa väestönlaskennassa, mikä viittaa siihen, että ulkomaiset rikkaat pitävät arvokiinteistöjä joko loma-asuntoina tai tyhjillään investointeina. Tällä hetkellä ulkomaalaiset eivät maksa veroa asunnon arvonnoususta, kun he myyvät Britanniassa omistamansa kiinteistön.
Taloudellisten myrskyjen keskellä maailman rikkaat siis käyttävät Lontoon kiinteistöjä eräänlaisena valuuttareservinä, ja illuusio Britannian orastavasta talouskasvusta perustuu niiden arvonnousulle.
Siksi uskon, että Cameron tekee mitä tahansa estääkseen saastaista Thamesia pääsemästä Lontoon kellareihin.
Fanny Malinen
