Muusta maailmasta kertovat elokuvat ja dokumentit hurmaavat verkossa & festivaaleilla. Televisioon ne eivät juuri kelpaa.
Vuonna 2010 suomalaisilla tv-kanavilla esitettiin lähes 2?000 fiktioelokuvaa, joista Lähi-idästä ja arabimaista kolme – kaikki Israelista. Afrikan mannerta edusti kolme elokuvaa – kaikki Etelä-Afrikasta.”
Helpotusta tarjoaa Ylen uusi Kolmas ulottuvuus -verkkoalusta, jonne striimataan dokumentteja Aasiasta, Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Lähi-idästä. Katseluaikaa on kolme vuotta. Ylen Dokumenttiprojektin tuottaja Iikka Vehkalahti on mukana rakentamassa palvelua.
”Dokumenttielokuvien maailma on muuttunut kovasti 50 viime vuoden aikana. Kehitysmaista tulee paljon kiinnostavia tekijöitä ja tarinoita, joissa eletään täysillä”, Vehkalahti sanoo.
Yhdysvaltalaiset ja länsieurooppalaiset ohjaajat tuntuvat keskittyvän vakaviin ongelmiin.
”Kolmas ulottuvuus kertoo, että elämä on rikasta ja mielenkiintoista eikä vain sotia ja katastrofeja, kuten uutisten kuva kehitysmaista.”
”Palvelua ei ole luotu vain kehitysmaiden tilan tiedostamiseksi, että pitäisi olla hyvä ihminen ja katsoa dokumentteja. Ne ovat itsessään hyviä.”
Palvelu täydentää TV2:n vuonna lopetettua dokumenttisarjaa Saman auringon alla sekä Yle Teeman Kolmas ulottuvuus -sarjaa. Vaihtoehtoisuus sujahtaa näppärästi verkkoon, mikä on myös huokea ratkaisu.
”Viime vuosina Dokumenttiprojektia on katsottu yhä enemmän Yle Areenasta. Dokumentti voi saada viikossa 40?000 katsojaa”, Vehkalahti kertoo.
Ylen taloutta kiristetään edelleen. Kolmas ulottuvuuskin on saanut ulkopuolista tukea esimerkiksi ulkoministeriöltä. Vehkalahden mukaan verkkoalustan avaaminen ei vaikuta tv:ssä näytettävien globaalien ohjelmien määrään.
Miksi televisiossa marginaaliset kehitysmaaelokuvat vetävät festivaalit täyteen?
Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin johtaja Pekka Lanerva kertoo, että fiktioita valitaan temaattisista syistä, ei välttämättä koska ne ovat loistavia elokuvallisesti. Maailmalla on lukuisia erikoistuneita festivaaleja, ja elokuvia olisi tarjolla yllin kyllin. Ongelma on lähinnä, mitä mahtuu mukaan.
”Esittäisimme enemmän aineistoa kehitysmaista, jos se olisi taloudellisesti mahdollista”, Lanerva muistuttaa. Myös yleisöä löytyisi. Esimerkiksi ulkoministeriön kanssa R&A:n ulkopuolella tehdystä Afrikka-elokuvien sarjasta syntyi oma toukokuinen festivaalinsa.
”Olemme menossa huonompaan suuntaan. Tv-ostajat eivät pysty vaikuttamaan tilanteeseen, koska esityspaikkoja ei ole”, Lanerva harmittelee. ”Katsojaluvut ja kilpailu yleisöstä tekevät ohjelmistosta populistista, nuoleskelevaa, kilpailuja ja talk show’ta.”
Elokuvalevittäjät väittävät, etteivät ihmiset mene katsomaan elokuvia kehitysmaista.
”Se on laiska vastaus, koska R&A on täynnä. Maikkarin ja Nelosen linjan ymmärtää, mutta Ylen tehtävä olisi tarjota erilaista sisältöä. On typerää, että Ylenkin ohjelmistopolitiikassa lähdetään helpoimmasta.”
Miten asiat ovat muualla? Amsterdamin kansainvälinen dokumenttifestivaali IDFA on maailman suurin.
”Vuodesta riippuen 30–60 prosenttia IDFA:n ohjelmistosta tulee kehitysmaista”, festivaalijohtaja Ally Derks sanoo. ”Etsimme aina dokumentteja ajankohtaisista aiheista, kuten Gaddafin naishenkivartijoista tai Egyptin tilanteesta.”
Televisio nihkeilee Hollannissakin.
”Suurin osa tv:n elokuvista tulee Yhdysvalloista tai Länsi-Euroopasta. Tosin esimerkiksi sunnuntai-iltapäivisin näytetään fiktiota kehitysmaista”, Derks kertoo.
Sitten juttu kääntyy koveneviin arvoihin ja Hollannin populistiseen oikeistohallitukseen.
”Ihan hirveää”, Derks kauhistelee. ”Meidän on tosi vaikeaa saada rahoitusta kehitysmaiden kanssa tehtäviin projekteihin. Leikkaukset ovat huimia. Ne, joilla olisi eniten varaa, eivät ole solidaarisia. Yllättävää, kuinka monet ‘fiksutkin’ ihmiset äänestävät populistipuolueita.”
www.kolmasulottuvuus.fi avautuu 5. huhtikuuta.
Anna-Sofia Joro
