Tanskalainen laatusarja Vallan linnake jatkuu.
Birgitte Nyborg Christensen on Tanskan parlamentissa vaikuttavan maltillisen De Moderate -oikeistopuolueen fiksu, filmaattinen ja vielä idealistinenkin puheenjohtaja. Hän on päätynyt tanskalaisten valtapuolueiden vaalikatastrofien seurauksena vasemmistoenemmistöisen hallituksen pääministeriksi.
Kasper Juul on Christensenin nuori, mutta politiikan valtapeleissä jo paatunut lehdistöavustaja, työlleen täysin omistautunut spin doctor, joka tuntee politiikan siirrot, pr-toiminnan ammattiniksit ja etenkin vaikutuskanavat median suuntaan.
Katrine Fønsmark taas on uransa nousukiidossa oleva kunnianhimoinen ja ammattieettisesti tiedostava politiikan toimittaja.
Adam Pricen, Jeppe Gjervig Gramin ja Tobias Lindholmin kirjoittama Vallan linnake (Borgen, Tanska 2010–2011) työstää arkisen politiikan ja median valtasuhteiden dynamiikkaa tukeutuen näiden kolmen avainhenkilön näkökulmiin.
Kansainvälisiä palkintoja ja muuta huomiota saavuttaneen sarjan toinen tuotantokausi alkoi Yle Fem -kanavalla maaliskuun lopussa. Ensimmäisen tuotantokauden aikana valta-asemansa taistellen vakiinnuttanut pääministeri yrittää nyt avata rooliaan myös kansainvälisenä vaikuttajana.
Sarja käsittelee joka jaksossa yhden poliittisen probleeman ohella hallituspolitiikan pelitilanteen ja ulkoisten painostustahojen vaikutuspyrkimykset.
Rinnakkaismaailmana avautuu media: sen politiikan tulkinnat, sen sisäinen ammatillinen kilpailu ja toimittajamoraaliin liittyvät kysymykset. Tämän ohella painoa laitetaan päähenkilöiden aina vain ahtaammalle alalle tukahtuvan yksityiselämän kuvaamiselle.
Sarjassa on kuvattu todellisten – tosin nimien puolesta hiukan häivytettyjen – tanskalaisten puolueiden välisiä asetelmia keksityn vaa’ankielipuolueen näkökulmasta. Juuri yllättävän pelintekijän näkökulma avaa hiukan optimistisemman näköalan järkevien ja itsenäisten poliittisten ratkaisujen etsimiseen.
Tanskalainen monipuoluejärjestelmä muistuttaa siinä määrin suomalaista, että suurin osa asetelmista on rinnastettavissa suomalaiseen politiikan maailmaan.
Sarjan kuvaaman median puolella Suomen mediaan ovat vieläkin suurempia. Samoin sarjassa kuvattu politiikan ja median keskinäinen vuorovaikutuspeli noudattaa yleisiä lainalaisuuksia.
Vallan linnake on siitä erikoinen poliitiikan näytelty kuvaelma, ettei se hae tehoja shakespearelaisistä sfääreistä, vaan keskittyi politiikan arkeen ja sen maanläheiseen, usein latteudessaan lamaannuttavaan valtapeliin.
Silti näkökulma ei ole kyyninen, vaan kuvaa pohjimmiltaan hyvää tavoittelevien henkilöiden pyristelyä kyynistävässä ympäristössä. Kuvaus vakuuttaa katsojan siitä, miten idealististakaan politiikkaa ei voi tehdä ilman kykyä käytännöllisiin ja kipeisiin pelisiirtoihin.
Poliittisen päätöksenteon ja toimittajatyön arkea tuntevan katsojan näkökulmasta sarjan välittämä kuva valtapelistä näyttäytyy pelkistettynä. Yksin tilan puutteen takia asetelmasta on pitänyt häivyttää paljon todellisen politiikan moninapaisuudesta ja puolueiden sisäisistä ristiriidoista.
Sarjassa on taitavasti rakennetut mikromiljööt. Esimerkiksi pääministerin vallankäyttäjän piinaa alleviivataan hiukan liian ahtaaksi leikatuilla puvuilla.
Tarkkasilmäinen katsoja saattaa huomauttaa, että pääministerin asunto on suurimpienkin makro- ja mikrokriisien keskellä epäilyttävän siisti.
Vallan linnake, toinen tuotantokausi (jaksot 11-20) YLE Fem kanavalla 28.3. alkaen. Nähtävissä myös Areenassa. Ensimmäinen tuotantokausi löytyy DVD-boxina. Viisi tähteä.
Tuomas Rantanen
