Kosmisen suvun kantaisä ja haitarisamaani viihtyvät marginaalissa. He myös hieman pelkäävät menestystä.
Samalla, kun maailma kiihdyttää vauhtiaan kenkä pohjassa, jotkut jarruttelevat. Kapinoivat konventioita vastaan. Kimmo Pohjonen ja Samuli Kosminen kuuluvat niihin, jotka eivät laukkaa muotivirtausten perässä. Kaksikon yhteistyö on jatkunut jo reilun kymmenen vuoden ajan. Uusin projekti on yhteinen levy Uniko.
Yhdysvaltalaisen kamarimusiikkiorkesterin Kronos Quartetin kanssa levytetty Uniko on outo lintu musiikkiteollisuuden hakemien pikavoittojen keskellä.
”Levy on pitkän prosessin tulos. Ekaa kertaa puhuimme Kronoksen kanssa yhteistyöstä vuonna 2002. Seuraavana vuonna menimme ensimmäistä kertaa heidän vieraikseen”, Pohjonen laskeskelee.
Unikoa on työstetty hiljalleen. Keikkoja on ollut ympäri maailmaa. Vuonna 2007 New Yorkissa porukka nauhoitti teoksen, sattumalta. Nykissä muilla asioilla ollut islantilaistuottaja Valgeir Sigurdsson yhytti projektista innostuneena muusikot studioon samalla reissulla ja pisti nauhurin pyörimään.
Björkin hovituottajana vuosia työskennellyt Valgeir nauhoitti Nykissä Kronoksen osuudet, Kosmisen ja Pohjosen osiot jätettiin myöhemmäksi. Onneksi Pohjonen kuitenkin säesti kvartettia studiossa.
”Soitin referenssiksi omat osuuteni, rennosti muista välittämättä. Myöhemmin sitten lensin Islantiin äänittämään niitä ja lentoyhtiö hukkasi mun soittokamat”, Pohjonen kertoo.
Turhautunut muusikko istui studiossa tuottajan kanssa ja pohti tulevaa. Tekemisen puutteessa he kaivoivat esiin New Yorkin nauhoilta referenssisoiton ja siinä se olikin.
”Kerrankin oli soitto vapautunutta. Se oli siinä rentoudessa juuri se, mitä halusimme, ja sillä mentiin.”
Tuotannon hioutuessa ja levy-yhtiötä katsastellessa on Unikolta vierähtänyt vuosia kulminoitua levyksi. Pintamuodista viisveisaava sävellys on kuitenkin kestänyt aikaa eikä ole päässyt happanemaan.
”Usein, jos projekti venyy liian pitkäksi, siihen hyytyy itse. On kuullut kaiken liian monta kertaa ja liian monena eri versiona. On todella harvinainen tilanne, että en ole kyllästynyt tähän”, Kosminen toteaa teoksesta.
”Pitkä prosessi on kääntynyt voitoksi”, jatkaa Pohjonen lennosta. Tiivis yhteistyö kuuluu myös kaksikon keskustelussa, he puhuvat toistensa päälle ja täydentävät toistensa lauseita.
Pohjosen tavaramerkiksi on vuosien mittaan muodostunut vahvistettu ja omintakeisesti efektoitu haitari sekä örinän sekainen huutolaulu. Kosminen puolestaan on hyökännyt rytmien maailmaan rumpujen, rumpukoneiden ja sämplereiden kanssa.
Vaikka molemmat ovat keränneet itselleen mainetta pätevinä muusikoina, on heidän tuotantonsa pysynyt pääasiallisesti marginaalissa.
”En ole koskaan edes miettinyt tuota asiaa. Olen vain tehnyt juuri sitä musiikkia, johon on fiilis. Olisi tosin hieman yllättävää, jos joku meidän projekti nyt yhtäkkiä yllättäen ampaisisi suureen menestykseen”, Kosminen tuumii.
”Minä olen pelännyt juuri sitä. Nyt voin tehdä just sitä mitä haluan, just silloin kun haluan. Tämä ei olisi mahdollista, jos joku projekti nousisi yli muiden ja kaikki haluaisivat sen keikalle. Sitä paitsi marginaalissa on kiinnostava olla, ei tarvitse painiskella muiden odotusten kanssa”, Pohjonen lisää.
Uniko on genrerajoja röyhkeästi rikkova teos, joka istuu luontevasti erilaisiin ympäristöihin. Haitari, sämplet ja luupit sekä jousikvartetti sopivat rokkiklubeille ja konserttisaleihin, festivaaleille ja Huvilatelttaan.
”Se, että musiikkiamme ei ole helppo luokitella, mahdollistaa keikkapaikkojen moninaisuuden. Se on mieletön rikkaus. Olen esiintynyt jopa haitarifestivaalilla”, Kosminen listaa marginaalissa pysymisen hyötyjä.
Eikä vaihtoehtoisuus välttämättä ole edes taloudellinen itsemurha, jatkaa Pohjonen.
”Kun on marginaalissa Suomessa, on työ äärimmäisen raskasta. Moni ei kuitenkaan tajua, että globaali marginaali on äkkiä isompi kuin kotimainen valtavirta.”
Kosminen kuitenkin varoittaa hurskastelemasta. Ei menestyskään paha asia ole, kunhan taiteellinen vapaus säilyy. Marginaalissa rohkeutta ja yllätyksiä kuitenkin suorastaan vaaditaan, ja tämä sopii molemmille.
Kiusaus tulkita massakulttuurin konventioista pidättäytyminen tietoiseksi ja poliittiseksi päätökseksi on suuri.
”Marginaalissa oleminen on minulle ehdottomasti tietoinen ja poliittinen valinta. Ehkä poliittisuus heijastuu enemmän omaan elämääni kuin musiikkiini sellaisenaan. Kun tänä päivänä kaikki on myytävänä, me emme ole. Me tehtiin tätäkin projektia melkein kymmenen vuotta ilman varmuutta julkaisusta. Se on mahdollisimman vahva vastaveto nykymeiningille”, Pohjonen sanoo. Äänenpaine lähestyy konserttioloisuhteita, kun hän pääsee tiivistykseen:
”Tämän päivän meno kristallisoituu siihen, että raha on ainoa määräävä tekijä joka ikisessä asiassa ja päätöksessä.”
”Uniko oli lähtökohtaisesti omakustanne ja meillä kävi säkä, että löysimme tälle lopulta sopivan julkaisijan, kotimaisen Ondinen”, Kosminen toteaa.
Sekään ei ollut selviö, vaikka mukana olivat supertähdet.
Kronos Quartet on eittämättä maailman tunnetuin kamarimusiikkikvartetti. Lista sen yhteistyökumppaneista on mykistävä. Pitkä ja tähtirikas. 30-vuotisen historiansa aikana se on julkaissut kymmeniä levyjä ja esittänyt satoja teoksia.
Kokeellisen musiikin kanssa flirttaileva ja jousimusiikin rajoja koetteleva kvartetti heittäytyi täysin rinnoin mukaan projektiin.
”Ennakkoluuloton asenne on juuri se, mikä tekee heistä merkittäviä. Erottaa muista”, Pohjonen selittää.
Yhteistyön aluksi kvartetti luovutti yksinoikeudella Kosmiselle ja Pohjoselle kasaamansa sämplekirjaston. Siihen he olivat nauhoittaneet ison kirjon soittotyylejä ja jousin tuottamiaan ääniä. Sämplekirjastoa voisi hyvinkin kuvailla Kosmisen karkkikaupaksi.
”Mä olen rakentanut Kronoksen jousisoundeista itselleni uuden instrumentin. Soitan sähköisen lyömäsoittimen kautta orgaanista jousimusiikkia. Sen lisäksi soitan liveluuppauksia lavalla”, Kosminen kuvailee rooliaan kokoonpanossa.
”Tyypit ovat vilpittömän innoissaan tästä puuhasta, vaikka ovat kaiken kokeneita maailmantähtiä. Kronoksen David Harrigton sanoo Samulin liveluupeista, että ‘tässä soi menneisyys ja tulevaisuus yhtä aikaa’”, Pohjonen hehkuu.
Toisinaan marginaalissakin lykästää. Kimmo Pohjosen Haitaripaini on ollut näkyvästi esillä Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmassa. Tästä hanuristi on saanut kuulla.
”En ymmärrä, miksi kulttuuripiirit tekevät ongelman siitä, että kerrankin kulttuuri saa rahaa. Kymmenen vuotta haaveenani oli toteuttaa maailman epäkaupallisin projekti. Kukaan ei tiedä, mitä se on: painia ja haitaria. Mun kreisein idea, mutta millä mä sen toteutan, jos mulla ei ole rahaa? Turusta irtosi sen verran fyrkkaa, että saatiin se hikisesti toteutettua. Tästä on sitten seurannut vittuilua.”
Haitaripaini on vilahdellut ohjelmiston lisäksi näkyvästi kulttuurivuoden markkinoinnissa.
”Joo, kulttuuripääkaupunki on käyttänyt sitä hyväkseen mainoksissaan. Mutta entä sitten? Me kuitenkin puhutaan kulttuuriprojektista, ei jostain Toyotan mainoskampanjasta.”
”Mä olen Kosmisen suvun kantaisä. Se, että keikkajärjestäjät varasivat lentoliput Kosmisen nimellä ja passissa luki Koskinen, alkoi muodostua ongelmaksi. Alkujaan lempinimi tarttui jostain mukaan ja kasvoin siihen kiinni. Onhan tässä taustalla pienehkö Star Wars -harrastus. Ehkä se tuli siitä, en minä vaan tiedä”, tuumailee Samuli Kosminen (ent. Koskinen), jonka vasemmassa nimettömässä komeilee Yoda-sormus.
Kosmisen vuosia kestänyt Star Wars -fanitus tiivistyi viime kesänä muotoon, jolla tuskin on kaupallista tulevaisuutta. Kosmisen ja kitaristi Jarmo Saaren Astromekaaninen orkesteri esitti – jedi-kaapuihin verhoutuneina, tietenkin – Viapori Jazzissa Star Wars -konsertin, joka nojasi vahvasti luvattomiin lainoihin. John Williamsin säveltämää alkuperäismusiikkia kunnioitettiin uusin sovituksin.
”Lucas on ollut julkisuudessa kannustava faniprojekteja kohtaan. Mutta jos joku virkaintoinen levy-yhtiön tai muun instanssin edustaja sattuisi hermostumaan, en haluaisi olla vastaanottajana. Olennainen osa projektia on se, että käytämme omien sävellystemme lisäksi myös alkuperäistä dialogia sekä scoresta sämplättyjä ja ruuvattuja palasia osana esitystä. Niitä ei voi jättää pois, ja niille tuskin voi ikinä saada julkaisulupia.”
Tätäkään projektia ei tehty dollarinkuvat silmissä.
”Siinä, missä Unikon kaltainen tuotanto olisi mahdoton toteuttaa netissä ilmaiseksi ladattavaksi, olemme Jarmon kanssa pohtineet, että Star Wars -teoksen voisi levyttää ihan kunnolla ja laittaa ilmaiseksi jakeluun. Maailmassa on sellainen määrä Star Wars -faneja, että kuuntelijoita sille riittäisi. Ei siitä rahaa tarvitsisi tulla.”
Voiman toimitus kannustaa Kosmista tällä tiellä. Se olisi moraalisesti oikea ratkaisu.
Kronos Quartet-Kimmo Pohjonen-Samuli Kosminen: Uniko. Ondine, 2011
Jari Tamminen
