”Meitä kiinnostaa oikeus”, Wikileaksin maan alle painunut Julian Assange kertoo.
Alkukesän suurin uusi julkkis on Julian Assange. Wikileaks-verkkosivuston australialaisesta perustajasta tuli kansainvälinen suuruus sillä hetkellä, kun hän painui maan alle – samalla, kun julkisuuteen levisi väite 22-vuotiaan amerikkalaissotilaan Bradley Manningin Wikileaksille vuotamista salaisuuksista.
Assange on salapoliisiromaanin hahmo: neljän salaisen tukikohdan välillä sukkuloiva kryptografiaekspertti, akateemisen maailman moraalittomuuteen pettynyt ex-matemaatikko, joka elää salaperäisten investointiensa tuotoilla.
Bradley Manning on vielä suurempi mysteeri. Nuori tiedusteluanalyytikko ajautui joskus kuluneen vuoden aikana sekä henkilökohtaiseen että ammatilliseen kriisiin.
Irakissa annetut käskyt koettelivat Manningin omaatuntoa – suuri käänne liittyi korruptionvastaisen pamfletin irakilaisten kirjoittajien vangitsemiseen – ja kiistat esimiesten kanssa saivat sotilaan epäilemään, että armeijaura lähestyi loppuaan. Ahdistuneen ja yksinäisen Manningin epäillään tuolloin siirtäneen Wikileaksin huipputurvatuille servereille kaiken Yhdysvaltain armeijan kannalta raskauttavan materiaalin, jonka käsiinsä sai.
Manning-myrskyn ensimmäinen aalto yllätti Yhdysvaltain armeijan huhtikuussa. Wikileaks julkaisi Bagdadissa kesällä 2007 kuvatun järkyttävän videon, jossa amerikkalaissotilaat ampuivat siviilejä helikoptereista. Toistakymmentä ihmistä kuoli, joukossa kaksi uutistoimisto Reutersin työntekijää.
Julkkishakkeri Adrian Lamo petti hänelle uskoutuneen Manningin luottamuksen. Toukokuusta asti Manning on virunut kuwaitilaisessa tyrmässä oman hallituksensa vankina. Pian Yhdysvaltain puolustusministeriön kerrottiin metsästävän Assangea, joka ei kiistä eikä vahvista tietoa Manningin vuodosta.
”Me emme tarkista lähteitä”, Assange vastaa kysymykseen siitä, onko Manning yksi Wikileaksin vuotajista. ”Me tarkistamme asiakirjoja.”
Assange vahvistaa kuitenkin Wikileaksin palkanneen kolme asianajajaa puolustamaan Manningia. Eristyksissä pidettävälle Manningille ei kuitenkaan ilmeisesti ole vielä saatu tietoa siitä, että armeijan ulkopuolista lakiapua olisi tarjolla. ”Catch-22”, kuvaa Wikileaksin Daniel Schmitt tilannetta. Manning ei saa kommunikoida muiden kuin lakimiestensä kanssa, mutta ilman yhteyksiä ulkomaailmaan hän ei pysty pestaamaan itselleen lakimiestä.
Maan alla olevaksi mieheksi Assange onkin antanut viime aikoina melkoisesti haastatteluja. Ne pönkittävät myyttiä agenttitarinan anarkistisesta nerosta – melbournelaisen The Agen toimittaja suhaa taksilla salaiseen tapaamispaikkaan ja pohtii tosissaan, onko Assangella yhteyksiä edesmenneeseen ruotsalaiseen dekkarikirjailija Stieg Larssoniin – mutta luovat myös uskottavasti tunnetta siitä, että käsillä on historiallinen käänne.
Maailman mahtavin armeija ei mahda mitään Wikileaksin kaltaiselle isänmaattomalle virtuaaliorganisaatiolle. Videokuvat Bagdadista (ja epäilemättä pian myös Afganistanin Garanista, jossa Yhdysvaltain ilmaisku surmasi 140 siviiliä vuosi sitten) ovat samanlaista järisyttävää historiankirjoitusta kuin Ronald Haeberlen ja Nick Utin valokuvat Vietnamista aikanaan.
Tämän lehden mennessä painoon Yhdysvaltain hallitus ei ole esittänyt Wikileaksille minkäänlaisia vaatimuksia mahdollisen vuodetun materiaalin suhteen. Assangen mukaan Wikileaks on ollut neuvotteluyrityksissä aktiivisempi osapuoli. Moni asia voi vielä muuttua, ja Manningin tulevaisuus vaikuttaa joka tapauksessa synkältä, mutta juuri nyt Wikileaks näyttää olevan väännössä niskan päällä.
Manningin syytetään vaarantaneen Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden väitetyllä vuodollaan. Miten Assange määrittää kansallisen turvallisuuden, The Age kysyy jutussaan.
”Emme me määritä sitä mitenkään”, salaperäinen Julian Assange vastaa. ”Se ei kiinnosta meitä. Meitä kiinnostaa oikeus. Olemme ylivaltiollinen organisaatio, joten valtioiden turvallisuus ei ole meistä kiinnostavaa.”
Hanna Nikkanen
