Jo toinen ystäväni joutui vuoden sisällä raiskauksen uhriksi. Jossain on kovasti vialla, mutta missä? Virkavallassa vai ihmiskunnassa yleensä?
Giljotiinilla töitä ois. Jo toinen ystäväni joutui vuoden sisällä raiskauksen uhriksi. Samalla ajanjaksolla kimppuuni on käyty kaksi kertaa. Jossain on kovasti vialla, mutta missä? Virkavallassa vai ihmiskunnassa yleensä?
Asenteissa ainakin on. Osaan nimittäin jo vastata tapauksiani koskeviin kysymyksiin: Ei, kumpikaan kerta ei ollut omaa syytäni. Ja kyllä, kumpikin on tapahtunut julkisella paikalla. Toisella kerralla olin humalassa, toisella en. Minä, kuten kumpikaan ystäväni, emme ole huoria, hutsuja tahi minkäänsortin lutkia. Emme käyttäydy holtittomasti ja itsetuhoisesti – ja mitä sitten vaikka käyttäytyisimmekin.
Jostain syystä raiskatun tai raiskausyrityksen kohteeksi joutuneen täytyy yhä vakuutella omaa viattomuuttaan tapahtumassa. Suomessa julkisessa keskustelussakin elää myytti, jonka mukaan humalainen nainen on itse syypää raiskaukseen. Saman logiikan mukaan vanhuksia ja vammaisia suorastaan pitää potkia, mitäs ovat niin ankean vähäväkisiä.
Naisen asema väkivaltarikoksissa on sitä paitsi surkea. Henkistä painetta lisää tieto, että raiskaaja selviää luultavasti ehdonalaisella, jos lievän raiskauksen tapauksissa saa sitäkään (L563/1998). Tilastokeskus kertoo myös karua tarinaa: esimerkiksi vuonna 1998 poliisin tietoon tulleista 456 raiskauksesta syytteeseen johti 44. Itä-Suomen hovioikeudessa pohditaan mahdollisuutta poistaa koko ikävä väkisinmakaamisen käsite lainsäädännöstä ja korvata se sanalla yllätysseksi. Siitähän ei tarvitsisi edes ehdonalaista antaa.
Sain itse marraskuussa tuta, kuinka vähäinen ruumiini autonomian suoja lain edessä on. Olin tulossa kotiin helsinkiläisestä kulttuuriravintola Manalasta. Luokseni saapasteli mies pyytämään tupakkaa. Paikalle kurvasi auto, josta loikkasi pari kaveria lisää. Minut koetettiin raahata autoon. Maihareitteni teräskärkien ansiosta vapaudenriisto jäi yritykseksi.
Sain muistoksi aivotärähdyksen ja armottoman vitutuksen. Poliisia ei tapaus kiinnostanut, silminnäkijöitä ei ollut. Kysymys palautui yhä uudestaan alkoholinkäyttööni eli siihen, olenko implisiittisesti itse syyllinen tapahtumaan. Ilmeisesti raiskaustapauksissa tilaisuus tekee edelleenkin varkaan.
Kehotankin teitä, siskot, puolustamaan itseänne. Otetaan yö takaisin! Niin kauan kun lainsäädäntöelimet suhtautuvat raiskailuun kuin mihin tahansa kansanhuviin, on naisten puolustettava itseään. Jokainen valitkoon aseensa.
Päätin hankkia pippurisumuttimen sen jälkeen, kun jouduin huhtikuussa juoksemaan pakoon metroasemalla päälle käynyttä hyypiötä. Hienoinen ongelma tietysti on, että sumutteen hallussapito ja käyttö on Suomessa laitonta. Tulee syyllistyneeksi aselain (1/1998) 11 §:n mukaan ampuma-aserikokseen, josta joutuu oikeusistuimeen – tämä siis maassa, jossa jokainen avohoitopotilas saa aseenkantoluvan.
On olematon riski jäädä kiinni hallussapidosta. Mutta hyötysuhde on ilmeinen, jos sumutteen ansiosta välttyy elinikäiseltä traumatisoitumiselta. Sumutteen voi ostaa vaikkapa Tallinnan Mustamäeltä tai Berliinin-reissullaan. Pietarista sumutetta ei kannata hankkia, sillä sanktiot salakuljetuksesta ovat kohtuuttomat.
Kannattaa myös muistaa, ettei sumutetta tule testata kehen tahansa epäkelpoon baarituttavuuteen.
Seksuaalirikoksien kohdalla Suomen lainsäädäntö on auttamattoman vanhanaikainen ja kansalaisen oikeustajun vastainen. Lainsäädännön on muututtava niin, että rikoksesta seuraava rangaistus toimii rikoksia ennaltaehkäisevästi. Lievää raiskausta ei ole, eikä itsepuolustus voi olla rikos.
Niin kauan, kun poliisi ei voi taata kansalaisten turvallisuutta ja oikeuslaitos kohtelee ketä tahansa graffitimaalaria suurempana rikollisena kuin raiskaajaa, ei voida puhua oikeusvaltiosta. Kehotankin päättäjiä astumaan keskiajalta valistuksen valoon.
Ehdotukseni on, että ottaisimme uudelleen käyttöön tohtori Joseph-Ignace Guillotinen 1700-luvulla keksimän kätevän leikkurin, tosin pienempänä versiona. Sen avulla voitaisiin ikään kuin takavarikoida rikoksentekovälineet valtion haltuun. Alkaisi se raiskaamisen ilokin laantua, kun vaarana olisi menettää se kaikkein kallein lelu.
Nips naps vain! Ja heti on kaduilla turvallisempaa.
Katja Kettu
