Sigur Rósin yhteiskunnallisuus on kuvissa.

NÄHDESSÄNI MUSIIKKIVIDEON ”Svefng-Englar” ensimmäistä kertaa olin pyörtyä, niin kaunis se oli. Islantilaisen Sigur Rósin kesällä 2000 ilmestynyt ensimmäinen video muodosti hämmentävän poikkeuksen musiikkivideoiden massassa. Videolla esiintyy islantilaisen Perla-teatteriryhmän jäseniä, joilla kaikilla on downin syndrooma. Keijukaisiksi pukeutuneiden tanssijoiden elämäniloa pursuava esitys mereen päättyvällä kallionjyrkänteellä herätti välittömästi ajatuksia yleismaailmallisista ihmisoikeuksista ja kaiken elämän merkityksellisyydestä.

Video lisäsi uuden ulottuvuuden yhtyeen musiikkiin. Eteerinen musiikki, jossa instrumentit ovat pääosassa ja laulu vain yksi instrumentti paletissa, ei alkujaan herättänyt huomiota yhteiskunnallisuudellaan. Pääosin islanniksi laulettujen kappaleiden sanoitukset käsittelevät varsin kevyitä aiheita. Muusikot eivät ole haastatteluissa suoranaisesti ottaneet kantaa poliittisiin kysymyksiin. He ovat pikemminkin antaneet ymmärtää, että musiikki puhukoon puolestaan.

Seuraava video, ”Virar vel til loftárása”, jatkoi yhteiskunnallisella linjalla, se kuvaa islantilaisen kalastajakylän elämää 1950-luvun tietämillä ja nostaa tapetille poikien välisen ystävyyden. Videon alun surumieliset sävelet ja raivostuneen isän mereen heittämät nuket johdattavat tarinan dramaattiseen loppuun ja seksuaalivähemmistöjen kohtaamiin ongelmiin.

ÁGÆTIS BYRJUN -albumin videot olivat yhtyeen ohjaamia, mutta seuraavan ( )-albumin, ainokaiseksi jääneen videon ohjaajaksi hakeutui italialainen Floria Sigismondi. Hän on ohjannut videoita muun muassa Amon Tobinille, Curelle ja Trickylle. Sigismondi jatkoi yhtyeen omien ohjausten tiellä, mutta siirsi asteikkoa aimo harppauksen synkempään suuntaan.

”Vaka” esittelee lastentarhan puuhakasta arkea. Videon edettyä pari minuuttia tapahtuu kerronnassa täyskäännös. Loput kuudesta ja puolesta minuutista kuluvat lasten pihaleikkejä seuraten, mutta tarhan pihan apokalyptinen maisema ravisuttaa. Tuhkasateen keskellä leikkivät, happinaamarein varustautuneet lapset iskevät kipeään paikkaan, pakottavat miettimään millaista maailmaa olemme lapsillemme rakentamassa.

Video palauttaa mieleen myös Islannissa vellovan kansalaiskeskustelun Nato-tukikohdista ja Kárahnjúkarin vesivoimalaa vastustavan kansanliikkeen mielenosoitukset, joihin Sigur Rósin muusikotkin ovat osallistuneet.

TÄNÄ VUONNA ilmestyneen Takk…-albumin vanavedessä julkaistiin video ”Glósóli”-kappaleesta. Se on Peter Panin tyylinen satu lasten vaelluksesta. Videolla palattiin jälleen ohjauksen omavaraisuuteen ja samalla myös ensialbumin videoista tuttuun ympäristöön, jossa Islannin luonto kuvataan niin kauniina, että yllätän itseni usein epäilemästä tuotosta Islannin makailutoimiston kampanjaksi.

Yhtye on antanut musiikkiaan myös elokuvaohjaajien käytettäväksi, esimerkiksi dokumenttiin Hlemmur, joka kuvaa Reykjavíkin linja-autoaseman ympärille kerääntyneiden kodittomien elämää.

Vähäisestä puheesta huolimatta Sigur Rós kuuluu ehdottomasti tämänhetkisten yhteiskunnallisten yhtyeiden kärkijoukkoon.

Sigur Rósin videoita osoitteessa www.sigur-ros.co.uk.

Jari Tamminen