Meksikon zapatistikapinalliset ovat vastakohtien mestareita.
”MARCOS KASVOI hevosensa selässä valtavaksi. Ihmiset eivät edes tohtineet lähestyä häntä ennen kuin subcomandante vakuutti nauraen, etteihän varmasti pure”, kuvailee meksikolainen politiikan tutkija Manuel Martínez kohtaamistaan zapatistijohtajan kanssa neljä vuotta sitten.
Nyt Martínez valmistelee Salamancan yliopistossa Espanjassa väitöskirjaa zapatisteista ja tutkimuksen kohteet ovat katkaisseet pitkän hiljaisuuden. Vaikka alikomentaja Marcosin keväällä Inter Milanille esittämä jalkapallohaaste ylitti monin paikoin uutiskynnyksen, todellista viestiä säästettiin kesäkuulle.
Kapinallisten hallitsemilleen alueille yllättäen julistama hälytystila päättyi nopeasti Lacandónin viidakon kuudenteen julistukseen.
”VAIKKA ZAPATISTIT ovat olleet viime vuosina hiljaa, se ei ole tarkoittanut toimettomuutta”, Martínez kertoo helsinkiläisessä kahvilassa. ”Intiaaniyhteisöjen suora demokratia, kapina-alueen autonomiset kunnat ja hyvän hallinnon neuvostot ovat olleet täydessä toiminnassa koko ajan ja hyvin tuloksin”, hän jatkaa.
”Lehdistö ei vain ole kiinnostunut uutisoimaan aiheista, jotka eivät myy. Toisaalta eristäminen ja kuoliaaksi vaikeneminen on osa zapatisteihin kohdistuvaa hallituksen strategiaa”, Martínez toteaa.
Lacandónin viidakon kuudennessa julistuksessa zapatistit analysoivat kulkemaansa tietä ja esittävät haasteen kansalaisyhteiskunnalle sekä Meksikossa että maailmalla. Alun perin vahvasti Chiapasin mayaintiaaneihin ja Meksikon alkuperäiskansoihin liitetty zapatistikapina on ottamassa askelta kohti laajempaa yhteiskunnallista ohjelmaa.
”Lacandónin kuudes julistus on kädenojennus alkuperäiskansojen lisäksi maatyöläisille, opiskelijoille, palkkatyöläisille – myös prekariaatille”, Martínez sanoo.
”Zapatistien poliittinen avaus herätti vilkkaan keskustelun Meksikossa, mutta sielläkin julkinen keskustelu rajoittuu käytännössä vasemmistolehdistöön”, Martínez sanoo. Pian räjähtivät pommit Lontoossa, mikä viimeistään peitti alleen Euroopassa virinneen kiinnostuksen.
MEKSIKOSSA KESKUSTELU kuitenkin jatkuu. ”Lähes 400 kansalaisyhteiskunnan järjestöä on tarttunut zapatistien aloitteeseen, ja Chiapasissa syyskuun ja lokakuun aikana käytävät neuvottelut luovat sisällön uuteen ohjelmaan”, Chiapasin rauhan edistämiseksi perustetun serapazkansalaisjärjestön edustaja Enrique Pineda kertoo.
”Zapatistien poliittisella avauksella on sekä lyhytaikaisia että historiallisia tavoitteita. Ensi vuonna Meksikossa pidetään vaalit, ja zapatistit haluavat herättää keskustelua nykyisen kaltaisen puoluedemokratian mahdollisuuksista muuttaa vallitsevaa järjestelmää. Historiallisempi merkitys on tavoitteella muodostaa vastavoima, joka kykenisi radikaaliin yhteiskunnalliseen muutokseen riippumatta siitä, kuka hallituksessa istuu”, Pineda kertoo.
”Onkin hyvä huomata, että Meksikoon on zapatistikapinan vuosien aikana syntynyt suuri määrä uusia toimijoita, joiden kanssa neuvotella”, Pineda jatkaa.
LACANDÓNIN JULISTUKSESSA puhuvat Chiapasin mayakomentajat, mutta sen tekstissä paistaa myös alikomentaja Marcosin huumori. Zapatistit lupaavat solidaarisuuden osoituksena materiaalista apua maailman eri puolilla toimiville hengenheimolaisilleen – kuormaautollinen maissia kauppasaarrosta kärsiville kuubalaisille ja zapatistiosuuskuntien käsitöitä tai luomukahvia Euroopan muutosvoimille. ”Eleet ovat symbolisia, mutta zapatismi elää symboliikasta”, Martínez sanoo.
Zapatistien äänitorven todellista identiteettiä ei ole milloinkaan vahvistettu, mutta monet pitävät alikomentaja Marcosia meksikolaisen Rafael Guillénin salanimenä. Jättimäisessä Meksikon kansallisessa autonomisessa yliopistossa 1970-luvun lopulla opiskellut ja opettanut Guillén katosi 1980-luvun alkupuolella jälkiä jättämättä, ja hänen uskotaan matkustaneen Chiapasiin.
Lacandónin viidakon kuudennessa julistuksessa zapatistit kertovat olevansa sotilaita, jottei sotilaita tarvittaisi. Absurditeetiksikin itsensä määritellyt kapina-armeija jatkaa puhumista vastakohtien kielellä. Zapatistit eroavat useimmista muista aseellisista vastarintaliikkeistä siinä, ettei heidän tavoitteenaan ole vallan anastaminen, vaan vaihtoehtoisen, rinnakkaisen yhteiskuntamallin rakentaminen.
ZAPATISTIT OTTAVAT nyt liikkeen kannalta kriittistä askelta, jonka riskit ovat suuret. Se, mikä on saatu toimimaan Chiapasin kylissä, ei välttämättä toimi laajemmalla rintamalla.
”Lacandónin viidakon kuudes julistus on silti tarpeellinen askel eteenpäin. Zapatisteilla on näyttää toimiva vaihtoehto, ja nyt oli aika rikkoa hiljaisuus”, Martínez uskoo. ”Toisaalta julistuksen ajoitukseen vaikutti myös hallituksen joukkojen aktiivisuuden lisääntyminen Chiapasissa,” hän jatkaa.
Meksikon presidentti Vicente Fox esimerkiksi tervehti zapatistien poliittista aloitetta jäähyväisinä aseille. Useimpien muiden aiheeseen perehtyneiden tarkkailijoiden tapaan Martínez on toista mieltä. ”Zapatistit eivät missään ilmoita luopuvansa aseistaan”, hän sanoo.
ALIKOMENTAJA MARCOS on lukuisia kertoja korostanut sanojen olevan zapatistien tärkeimpiä aseita. Toistaiseksi näiden sanojen takana on Chiapasissa ollut myös kiväärin piippu.
”Toisaalta on muistettava, että zapatistit ovat itse asiassa käyttäneet aseitaan vain 12 ensimmäisen päivän aikana vuonna 1994”, Martínez huomauttaa.
Vaikka Zapatistien kansallinen vapautusarmeija on sotilaallinen järjestö, sen puheet ja toimintatavat ovat olleet kapinan alkupäivien jälkeen hyvin rauhanomaisia. ”Zapatistit nähdään Meksikossa ennen muuta poliittisena liikkeenä”, Enrique Pineda korostaa.
”Zapatistiarmeija on liikkeen pysyvä sotilaallinen ydin, joka kuitenkin vallankumouksellisten liikkeiden traditiosta poiketen muodostaa strategisen jälkivartion, ei liikkeen etujoukkoa”, hän selventää.
ZAPATISTIT SANOVAT peittävänsä kasvonsa, jotta heidät nähtäisiin. Kasvot peittävä pasamontañas tulee säilymään kapinallisten tavaramerkkinä jatkossakin, vaikka Meksikossa on väläytelty mahdollisuutta kapinajohtajien syytteiden ja vangitsemismääräysten perumiseen.
Uusi aloite ei muuta zapatistikapinaa tavalliseksi poliittiseksi liikkeeksi, jonka vallitseva järjestelmä voisi sulauttaa osakseen. Zapatistipuoluetta ei ole luvassa seuraaviin vaaleihin. ”Zapatistien vallankumous etenee ehkä hitaasti, mutta heillä on hoputtajille valmis vastaus: kävelemme, emme juokse, koska olemme matkalla hyvin kauas”, Martínez nauraa.
Lacandónin viidakon kuudennen julistuksen teksti ja lisätietoa: www.ezln.org, www.fzln.org, www.serapaz.org.mx
_______________
Zapatistikapinan kaksi vuosikymmentä
”OLETTE ZAPATISTIEN KAPINA-ALUEELLA. Täällä kansa hallitsee ja hallitus tottelee.” Selväsanaiset kyltit ovat viime vuosina tervehtineet ohikulkijoita monen kylän raitilla Kaakkois-Meksikon Chiapasin osavaltiossa.
Vuonna 1994 uudenvuodenpäivän aamuna Uusi maailma sai hieraista silmiään. Itseään kansallisen vapautuksen zapatistiarmeijaksi kutsuva naamioituneiden sissien tulva oli noussut useisiin merkittäviin asutuskeskuksiin Chiapasissa kaakkoisessa Meksikossa.
Vaatimattomiksi tavoitteikseen zapatistit ilmoittivat demokratian, vapauden ja oikeuden hankkimisen kaikille meksikolaisille, mutta erityisesti maan alkuperäisväestölle, jota kapinalliset lähes sataprosenttisesti edustivat.
TODELLISUUDESSA ZAPATISTIT eivät polkaisseet kapinaansa tyhjästä, vaan olivat valmistelleet kansannousua kaikessa hiljaisuudessa jo vuosikymmenen. Tänä aikana maailmassa oli tapahtunut kummia. Sosialistinen leiri oli romahtanut, ja monet eri puolilla maailmaa toimivat aseelliset ryhmät joutuneet pohtimaan uudelleen sekä olemassaolonsa tarkoitusta että sen rahoittamista. Ensimmäisissä tiedonannoissaan varsin perinteisiä sosialistisia ihanteita viljelleet zapatistit vaikuttivatkin ensi silmäyksellä eksyneen väärälle vuosikymmenelle.
Vaikka zapatistit ensin ilmoittivat aikovansa perinteisestä ”iske ja pakene” -sissitaktiikasta poiketen marssia suoraan maan pääkaupunkiin, oli varsin selvää, ettei Meksikon armeijalla ollut suuria vaikeuksia lyödä kapinallisia takaisin vuorille ja metsiin. Laajamittaiselta verenvuodatukselta säästyttiin paljolti siksi, että zapatistit onnistuivat herättämään sekä Meksikossa että maailmalla laajan solidaarisuuskampanjan, jonka seurauksena maan hallitus joutui istumaan neuvottelupöytään.
KIISTAN YTIMESSÄ olivat Meksikon alkuperäiskansojen oikeudet, jotka zapatistit taitavasti liittivät uusliberalistisen yhteiskuntamallin kritiikkiin. Vuonna 1996 San Andrésissa allekirjoitetut sopimukset antoivat toivoa konfliktin rauhanomaisesta ratkaisusta, mutta unohdettu hiljainen sota zapatistien, armeijan ja oikeistolaisten puolisotilaallisten joukkojen välillä jatkui Chiapasissa.
Meksikossa 70 vuotta valtaa pitäneen Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) vaalitappio ja uuden presidentin Vicente Fox Quesadan astuminen virkaan vuonna 2000 antoivat välillä uutta toivoa muutoksesta.
Seuraavana vuonna hallituksen saamattomuuteen kyllästyneet zapatistit ilmoittivat katkaisevansa neuvottelut ja ryhtyvänsä toteuttamaan San Andrésin sopimuksia yksipuolisesti. Vuodesta 2001 lähtien zapatistit ovat toteuttaneet itse omaa osaansa sopimuksesta periaatteella ”hallitse tottelemalla”.
AUTONOMISET KUNNAT kapinallisten hallitsemilla alueilla toteuttavat tottelevan hallinnon periaatteita, jotka perustuvat ajatukseen suorasta demokratiasta ja luottamushenkilöiden kierrätyksestä. Ammattipoliitikkoja ei zapatistien rinnakkaisyhteiskunnassa tunneta. Kesäkuussa zapatistit astuivat askeleen alas Chiapasin vuorilta ja ulos viidakoista.
Lacandónin viidakon kuudes julistus on kädenojennus meksikolaiselle ja maailmanlaajuiselle kansalaisyhteiskunnalle. Poliittisen aloitteen tarkoituksena on luoda laajan vasemmistorintaman kautta uusi yhteiskunnallinen malli vaihtoehdoksi uusliberalistiselle ajattelulle sekä vallitsevalle tavalle tehdä politiikkaa.
Matti Salo
