Britanniassa pankit tanssittavat poliitikkoja.
Britanniassa, jossa tärkein poliittinen puheenaihe on talous, ovat pankit taas tapetilla. Eikä niistä puhuta turhaan.
Ensimmäisenä suurista brittipankeista vuoden 2010 tuloksensa julkisti Barclays. Yli kuuden miljardin punnan liikevoitto oli lähes kolmanneksen enemmän kuin edellisenä vuonna ja sen verran odotettua parempi, että pankin osake nousi yli viisi prosenttia.
Muutamaa päivää myöhemmin pankki joutui kuitenkin myöntämään maksaneensa vain 113 miljoonaa veroja vuonna 2009. Tämä on prosentti pankin koko liikevoitosta, kun yritysveroaste Britanniassa on 28 prosenttia. Barclaysilla, kuten muillakin suurilla pankkikonserneilla, on tytäryhtiöitä lukuisissa maissa ja ne tekevät suuren osan voitoistaan alemman verotuksen maissa.
Barclaysin toimitusjohtajaksi tuli vuoden alussa yhdysvaltalainen kasinopankkiiri Bob Diamond. Diamond on herättänyt närää sanomalla, että anteeksipyyntöjen aika on pankeilta ohi. Johtajan vuosipalkka yltää 1,35 miljoonaan puntaan – lisäksi tulevat jopa yhdeksän miljoonan bonukset, joita johtaja itse pitää ”vastuullisina”.
Britannian hallitus paikkaa talouden alijäämää massiivisilla julkisen sektorin leikkauksilla. Arvonlisävero nousi vuodenvaihteessa 2,5 prosenttiyksiköllä, ja muutkin toimet iskevät köyhimpiin kovimmin. Tähän ilmapiiriin eivät miljoonapalkkiot istu: marraskuisen gallupin mukaan 85 prosenttia briteistä on sitä mieltä, että toimitusjohtajien pitäisi saada vähemmän palkkaa.
Poliitikot ovat kuitenkin hampaattomia bonuskulttuurin edessä. Pääministeri Cameron vakuuttaa hallituksensa vetävän tiukkaa linjaa etenkin osin julkisessa omistuksessa olevia pankkeja kohtaan, mutta sanoo myös, ettei voi olla sodassa finanssisektoria vastaan, jos haluaa säilyttää kilpailukyvyn.
Ei ole mikään ihme, että hallitus ei ole pankeille tarpeeksi tiukka: yli puolet, 11,4 miljoonaa puntaa, konservatiivipuolueen rahoituksesta tulee Citystä.
Vielä ennen vaaleja sekä nykyinen valtiovarainministeri George Osborne, konservatiivi, että kauppa- ja innovaatioministeri Vince Cable, liberaalidemokraatti, pitivät pankkialan bonuksia mahdottomina hyväksyä. Finanssisektori taitaa kuitenkin olla liian suuri, että sen toimia voisi olla hyväksymättä.
Kolumni on julkaistu pitempänä Fifin Kirjeenvaihtajat-blogissa 22. helmikuuta.
Fanny Malinen
