Suomalainen investointipankki imitoi pörssin osaajia & rakentaa voitoillaan uutta yhteisöä.
Huone on täynnä tietokoneita. Pöytäkoneen ruudussa vaihtuu nuolinäppäimellä osakkeen nimi, kurssikehitys ja se, miten aiemmin tällä alalla rahaa tehneet osakesijoittajat suhtautuvat kuhunkin yritykseen. Jos he ostavat kyseisen yrityksen osakkeita muita enemmän, pallukat ryhmittyvät janan ylle.
Grafiikka on alkeellisen kulmikasta, mutta saatan silti katsella investointitoiminnan merkittävää innovaatiota.
Kyseessä on IT-ammattilaisen Sakari Virkin 20 vuoden työn tulos. Parasiitiksi nimetty ohjelma on patentoitu ja sitä on testattu vuodesta 2003 lähtien Yhdysvaltain pörssimarkkinoilla.
”Kun näen, että 70 prossaa parhaista osaketoimijoista valitsee jonkun kohteen, niin silloin ostan. Kyse on yleisen mielipiteen eli lukemattomien singulaaristen tapahtumien yhdistymisen sääntöjen ja säännönmukaisuuden hahmottamisesta”, Virkki sanoo.
Ohjelma jäsentää pörssin avointa tietoa niin, että se kykenee erottamaan kunkin osakkeen kohdalla viimeisen 12 vuoden aikana arvopaperikauppaa käyneistä ne, jotka osaavat parhaiten asiansa. Kun se on erotellut jyvät akanoista, voidaan osaajien toimia seuraten vainuta hyvät sijoituskohteet.
Nyt ohjelma on valjastettu Robin Hood Prekariaatin investointipankin käyttöön, jonka hallituksessa Virkki toimii. Investointipankin – joka on tarkemmin ottaen osuuskunta – tarkoituksena on tarjota sijoittajaeliittiä laajemmalle joukolle mahdollisuus rahatuloon, joka ei ole sidottua työntekoon.
”Me päästään loggaamaan Wall Streetillä miljoonia viikoittain tienaavien tyyppien aivoihin, eikä he edes tiedä sitä. Pakkolunastamme pääoman edustajien kyvyt meidän käyttöömme, samalla tavalla kuin pääoma käyttää tavallisesti parasiittina hyväkseen meidän kykyjämme”, Robin Hood Prekariaatin investointipankin puuhahenkilö Akseli Virtanen tiivistää. Hän vetää Aalto-yliopiston Future Art Base -tutkimusyksikköä.
Virtanen kuvaa pirstaloituneeksi muuttunutta nykytyöelämää henkisesti uuvuttavaksi.
”Tunteemme, halumme ja toiveemme ovat elimellinen osa talouden toimintaa eivätkä siitä erillistä. Ongelma eivät olekaan pelkät ahneet pankkiirit ja uusliberalismin juonet, vaan me itse ja mielentilamme”, Virtanen sanoo.
”Olemme kyynisiä, opportunistisia ja lamaantuneita. On kuin mahdollisen alue olisi ehtynyt ja poliittinen mielikuvitus loppunut.”
Tästä uupumisen havaitsemisesta lähti investointipankin idea. Mitä tapahtuu, jos mahdollisuus saada rahaa, joka ei olisi sidottu työntekoon, ulotetaan myös niiden ulottuville, jotka joutuvat tekemään melkein mitä tahansa työtä?
”Oikeasti tämä on organisatorinen koe: käytetään finanssivälinettä organisoitumiseen ja itsenäisyyden luomiseen”, Virtanen selventää.
Puolet Parasiitin tuotoista menee aluksi tonnin sijoittaneille osuuskunnan jäsenille. Toinen puoli menee yhteiseen toimintaan, ”radikaaleihin projekteihin” ja mikrolainoihin. Tämän toisen puolen käytöstä päättävät osuuskunnan jäsenet. Jokaisella on yksi ääni riippumatta rahamäärästä.
Projektin jäsenyyttä voi tällä hetkellä hakea kuka tahansa.
Kun tarjolla on paljon rahan tekemää rahaa, ihmiset alkavat ehkä liittoutua keskenään tai pedata parempia kulmia itselleen.
”Demokratian historiasta tiedetään, että mitkään säännöt eivät pysty takaamaan yhteisön hyvää organisoitumista. Vahvemmat pystyvät käyttämään lakeja hyväkseen, ihmiset teeskentelevät noudattavansa yhteisiä arvoja.”
Virtanen vakavoituu.
”Pystyykö vastustamaan itseään? Kyvyttömyyttään yhteistyöhön. Se on tämän Robin Hoodin onnistumisen kriittisin kohta, ei Parasiitin toiminta. Jos otetaan tosissaan se, millaisia paskiaisia me ollaan.”
Sijoitustoiminnan eettisyyteen investointipankki ei ota kantaa. Ja kieltämättä osaavien osakesijoittajien kuppaaminen on epäeettistä.
”Todellinen etiikka on tavassa, jolla uskallamme ottaa vastuuta toisen hauraudesta ja avoimuudesta”, Virtanen vastaa.
Robin Hoodin nettisivut avautuvat kesäkuussa.
Lue lisää Fifistä.
Petri Rautiainen
