Britanniassa yhä useampi nuori asuu valmistumisen jäkeen vuosia vanhempien luona.
Joe Jonesille, 24, kertyy päivittäin työmatkaa huikeat 167 kilometriä. Kilometrejä kertyy myös työssä, sillä hän testaa päivät Bond-elokuvista tuttuja Aston Martin -urheiluautoja. Pian hän siirtyy suunnittelemaan tulevien sukupolvien menopelejä.
Puolitoista vuotta sitten Jones valmistui maisteriksi Cambridgen yliopistosta. Tuhansien muiden tavoin Jones muutti valmistuttuaan takaisin lapsuudenkotiinsa. Vanhempien koti sijaitsee Wantagen kylässä Oxfordin eteläpuolella.
Yläkerran perimmäisen huoneen sisustus kielii lukiovuosista: vanha putki-tv ja sekävärinen sohva liian pieneen tilaan ahdettuna. Jones raottaa vaatekaapin verhoa.
”Tänne on muodostunut aikakerroksia, koska olen työntänyt uuden tavaran aina päällimmäiseksi.”
Laatikoiden ja kansioiden seasta pilkottaa kumivene, ja etualalla on kokoelma viskejä.
Vieressä vitriini suojaa miniatyyriautojen kokoelmaa pölyltä.
Vanhempiensa luona asuvien 20–34-vuotiaiden määrä on kasvanut 20 prosenttia vuosien 1997 ja 2011 välillä, kertoo Office for National Statisticsin viimeisin raportti. Luku on vaarassa kasvaa edelleen, jos asumiskustannuksia ei saada hillittyä eikä uusia työpaikkoja synny.
Brendan Wheeler, 23, on majaillut vanhempiensa luona vuoden valmistumisensa jälkeen. Iltaisin hän työskentelee baarissa ja päivisin etsii ilmailuinsinöörin tutkintoaan vastaavia töitä. Toistaiseksi ei ole tärpännyt.
Wheeler uskoo, että ensimmäinen työpaikka määrää tulevan uran suunnan. Siksi hän on hakenut töitä varovasti.
”Olisin ehkä muuttanut pois nopeammin, jos olisin hakenut paikkoja monipuolisemmin.”
Nuorilla valmistuneilla riittää velkaa. Britanniassa opintotuki perustuu lainaan, jota tarvitaan sekä lukukausimaksuihin että asumiseen ja elämiseen. Monilla vastavalmistuneilla on opintolainan lisäksi lyhytaikainen tilinylityslaina, overdraft. Sen takaisinmaksuun voi matalapalkkaisessa työssä kulua jopa vuosi.
Osin paluumuuton yleisyyttä selittävät nuorten elintaso-odotukset, joita on vaikea lunastaa talouskriisin kurimuksessa. Wheelerin ja Jonesin vanhemmat kuuluvat sukupolveen, joka kävi yliopiston ilmaiseksi ja maksoi talostaan kohtuullisen hinnan. Sellainen näyttää nykyisille parikymppisille luksukselta.
Wheeler myöntää, ettei halua muuttaa pois ennen kuin löytää pysyvän ja hyväpalkkaisen työpaikan.
”Yliopistossa asuin hyvin köyhän asuinalueen vieressä. Nyt asun kotona, koska en halua elää niin kurjasti.”
Asuntojen hinnat ovat vuosina 2001–2011 kivunneet 94 prosenttia, National Housing Federation kertoo. Nyt enää noin 20 prosentilla briteistä on varaa ottaa asuntolaina alle 30-vuotiaana.
”Muutaman vuoden päästä suuret ikäluokat vuokraavat meille taloja, joista heidän ei tarvitse luopua ja joihin meillä ei ole varaa”, Joe Jones sanoo.
Brittimedia kutsuu kotiin palanneita bumerangilapsiksi ja ikäluokkaa Peter Pan -sukupolveksi. Vanhempien luona asumiseen suhtaudutaan silti hyväksyvästi. Wheelerin mielestä vasta yli 25-vuotiaan kotona-asujan taidot ja motivaatio kyseenalaistetaan.
Pelkkä talous ei sanele asumistrendejä. Jones kertoo, että hän halusi myös viettää aikaa perheensä kanssa.
”En usko, että vanhempien luona asuminen vaikeuttaa sosiaalista elämääni.”
Kolmen viikon päästä Jones muuttaa kahden kaverinsa kanssa Oxfordiin. Yksi kaveruksista on ostanut talon omaksi. Se oli mahdollista, koska hänen vanhempansa maksoivat puolet lainan alkupääomasta.
Kirjoittaja asuu Englannissa eikä enää valita opintotuesta.
Minea Koskinen
