Yhtä lailla en pysty ennakoimaan säätiloja ja niistä nauttimisia. Miten sadesääkin voi tuoda virkistyksen. Sadetunnelma voi tuoda lohdutusta. Sateella iloisuus on lohdullisempaa.
Rakastan tuoksuvaa kevättä eniten. Kesääkin enemmän. Kun näen ensimmäisen perhosen, en voi teeskennellä välinpitämätöntä, niin selvä ilontunne hulmahtaa rujoon olemukseeni.
Perhonen on uskomaton olento. Kuin lehti, mutta elävä olento. Se leijailee edessäni ja laskeutuu mustalle kivelle. Sen jalon kauniit sävyt, ruskea ja musta sekä kirkkaansinisen tehokkuus, ovat taidetta vertaansa vailla. Mikä onnellisuuden ihme, kun satuin olemaan tässä tuon ihmeellisen perhosen antaessa näytöstään.
Uskallan tuskin hengittää toivoessani, että näytös jatkuisi. Minä paikalleni pakotettuna ja perhonen elämästä vapaasti nautiskelevana. Tai minä näytöksestä nautiskellen ja perhonen lentelemään pakotettuna. Miten haluaa tilanteen nähdä.
Keväisin avataan ravintoloiden terassit. Alan oikein kihelmöidä sitä odotusta, että saan vapaan hetken, voin mennä istuskelemaan muiden nautiskelijoiden seuraan. Siinä rakennetaan näköalapaikkaa elämän raadollisuuden ulkopuolelle.
Voin nähdä iloisen mielenkiintoisen ihmisen aivan tuoksuetäisyydeltä. Tätä en olisi kokenut, jos olisin jäänyt kotiini. Nyt aurinko, lämpö, kevät ja vapaa hetki tekevät kokemuksen, josta voin vain haaveilla talvipakkasella.
Tämä maailma on niin rakennettu, että kaikki todellinen ilo syntyy sattumalta. Jään usein hämmästelemään, mikä työ olisi tarvittu tämänkin sattuman toteuttamiseksi. Minä itse en ole tehnyt iloni eteen mitään.
Iloni yllättää minut aina. Kokemuksen kautta alan tietysti liittää toisiin tapahtumiin ilonodotuksia. Lisä, jota odotukseni vaatii, ei aina toteudu. Silloin pettymyksen tunne on lähellä. Kun hetki on vaihtunut, voi ilo taas yllättää. Odotukseni vain esti minua huomaamasta sitä.
Yhtä lailla en pysty ennakoimaan säätiloja ja niistä nauttimisia. Miten sadesääkin voi tuoda virkistyksen. Sadetunnelma voi tuoda lohdutusta. Sateella iloisuus on lohdullisempaa.
Säätilojen virkistävyys pohjautuu paljolti vaihtelulle. Pitkä ajanjakso mitä tahansa säätä turruttaa aistimisen. Saisinpa jokaiseen päivään ripauksen sadetta ja paistetta. Ajatellusti voisi toivoa, että yöt sataisi ja päivät paistaisi. Sellaisessa tasapainossa moni asia luonnossa saisi kypsyä hedelmällisesti.
Odotan jo kesän ensimmäisiä mansikoita. Aion nauttia tänä kesänä mansikoiden lisäksi omasta peltotilkusta kaivetuista uusista perunoista. Kesämaut tuntuvat jo ennen kuin suussa on oikeasti mitään. Tuttu makumuisti herauttaa syljen mukana muistojen meden kielelle.
Ihmisten kohtaamisessa voi olla huvittavuutta. Hauskaa voi nähdä monessa. Erikoisesti minua naurattavat vakavat ihmiset. Turhantärkeä vakavuus kulminoituu tilanteissa, joissa huomaan huumorittomuuden saavan väliaikaisesti yliotteen. Silloin saa tarkkaan valita sanansa. Sanojen merkitys tärkeytyy. Väärinkäsitysten rikkaruohot alkavat rehottaa. Parasta olisi silloin, että kaikki sanat menettäisivät merkityksensä. Jäljelle jäisi pelkkä oleminen, ja vakavuus voi puhjeta tasapainottavaan nauruun. Jos vain läsnäolevien rahkeet sen kestävät.
Elämäni voin tehdä koreaksi. Siihen tarvitsen asennetta.
Tuomas Alatalo, tuomas.alatalo@kolumbus.fi
