”Kenestä tahansa voi tulla aktivisti, kun näkee liikaa epäoikeudenmukaisuutta.” Arvostelussa elokuva Pimeyden ytimessä.

”Kenestä tahansa voi tulla aktivisti, kun näkee liikaa epäoikeudenmukaisuutta”, todetaan Bond-ohjaaja Martin Campbellin uudessa elokuvassa. Elokuva kertoo poliisista (Mel Gibson), jonka aktivistitytär tapetaan. Elokuva on uudelleenfilmatisointi BBC:n 1980-luvun puolivälin TV-sarjasta Pimeyden ytimessä, jonka tunnusmusiikin soitti Eric Clapton. Pidin sarjasta tavattomasti enkä siksi juurikaan odottanut, että elokuva voisi olla mitenkään siedettävä.

Elokuvan pahikset pyörittävät itärannikon ydinaseteollisuutta kyseenalaisin keinoin. Kertomus on pääosin rauhallinen, poliisikliseiden sisälle rakennettu lähimmäisen menettämistä käsittelevä salaliittodraama. Sitä katsellessa tulee miettineeksi, kuinka hyvin sitä onkaan omaksunut amerikkalaisen poliisielokuvan koodiston ja kuinka normaalina sen elementit näkeekään.

Campbellin käsissä elokuvasta muotoutuu moralistinen, oikeudenmukaisuutta käsittelevä teos ihan hyvässä mielessä. ”Älä ota mitään pahiksilta”, päähenkilö opettaa. Lopussa kuolevat kaikki, hyvikset ja pahikset, kun oikeudenmukaisuus löytää toteuttajansa teloittajasta, joka osoittaa millä mittapuulla falskia politiikkaa pitäisi arvioida.

Amerikkalaisen elokuvan ratkaisuna tämä saakoon kaiken kunnian.

Martin Campbell: Pimeyden ytimessä. Ensi-ilta 5.2. Neljä tähteä.

Kimmo Jylhämö