Joulukuun lopussa Hertsigan hautajaisissa kotkalainen ska-orkesteri Goon soittaa kuin viimeistä päivää. Ska on päähänpotkittujen musiikkia, jota diggailevat myös potkijat.
Nuorille asuntoja järkkäävän Oranssi ry:n pyörittämälle nuorisotalolle, Hertsigalle, jätetään meluisat hyvästit uudenvuoden alla. Pian Stadissa on jälleen yksi vakituinen ikärajaton paikka vähemmän.
Mutta kun maahanlaittajaisissa on mukana Goon, kotkalainen ska-orkesteri, luvassa on vauhtia. Goonin torvisektio eli trumpetti, saksofoni ja pasuuna töräyttävät ilmoille äänen, joka ei muistuta edes etäisesti kuolinkorinaa.
Suomenkielistä skata jamaikalais-poljentoon yhdistävä Goon lisää sekaan myös yllättäviä mausteita.
“Pop-rock-skaksi meidän musiikkia varmaan voi sanoa. Me kokeillaan ja sekoitetaan elementtejä muista tyyleistä omaan musiikkiin”, Goonin laulaja-sanoittaja Juho Jantunen, 23, kuvailee.
“Varsinkin puhallinosasto on ottanut slaavilaisia vaikutteita ja kappaleiden sanoituksissa minä puolestani ammennan perinteisestä suomalaisesta poplyriikasta.”
Köyhän muusikon arki, pätkätyöt, bilettäminen ja naissuhteet tulevat tutuiksi tuoreen Kaikki kunnossa -levyn myötä.
Vanhalle mantereelle ska levisi Englannin duunarilähiöistä, jonnese alkujaan oli rantautunut maahanmuuttajien mukana Jamaikalta. Skan pohjalla vaikuttava mento, calypso-tyylinen jamaikalainen folk, sekoittui Pohjois-Amerikan rhythm’n’bluesiin, joka toi skahan sähköiset soittimet.
“Fuusiotahan ska on jo alkujaankin ollut, miksi ei sitten nykyiselläänkin”, Jantunen toteaa ska-puristien nenännyrpistelystä.
Omimmillaan Goon on tanssilattialla. Ison bändin täyttäessä lavan hektisellä soitollaan yleisön on vaikea tyytyä rokkipoliisin asemaan. Taannoisella Hertsigan Rauha Somaliaan -illan keikalla näin yhtyeen ensimmäisen kerran livenä. Huomasin yllättäen pomppivani tasajalkaa yleisön keskellä. Vieressäni seissyt keski-ikäinen somaliäitikin nyökytteli päätään.
1970-luvulla ska löysi hedelmällisen maaperän uuden työväenluokkaisen liikkeen, skinheadien, keskuudesta. Myöhemmin liike pirstaloitui äärioikeiston vallattua siitä oman rasistisen nurkkansa. Goonin muusikot edustavat sen verran nuorempaa ska-sukupolvea, että he eivät ole skiniyleisöön juurikaan törmänneet.
“Pari vuotta sitten meidän keikalle tosin ilmestyi selkeästi natsiskinejä. Tulivat harvinaisen väärään paikkaan”, Jantunen tuhahtaa. “Kirjoitin sen jälkeen kappaleen Ska-raita, antirasistisena vastauksena näille tyypeille.”
Ei ykskään luupää voi päättää tai määrää mitä sä teet, mihin sä meet, tai mitä sun päässäs liikkuu, ajan myötä sun mieles kuitenkin muuttuu, se muuttuu, se muuttuu, ohjeisti Jantunen skinejä.
”Niitä ei ole sen jälkeen paljon näkynyt.”
Jantunen kertoo, että luupää on käännös sanasta bonehead, jota esimerkiksi brittiläisen Bad Manners -bändin laulaja käytti aikanaan natsi-skineistä erottaakseen heidät alkuperäisistä skineistä.
”Taitaa tuo natsiskinikulttuuri olla Suomessa muutenkin laskussa. Tai niin ainakin toivon.”
”Keikkapaikkana Hertsiga on todella aito ja siellä on aina ollut hyvä meno”, Jantunen kuvailee.
“Nuorille on kiva esiintyä. Ne ovat täysillä mukana.”
Seitsenhenkinen yhtye on täyttänyt Hertsigan lavan useasti torviensa pauhulla, ja salin villisti tanssivalla yleisöllä. Jantusella on kuitenkin tärkeämpikin syy paikan hehkuttamiseen:
“Ilman näitä paikkoja junnut eivät pääse keikoille ollenkaan.”
Goon: Kaikki kunnossa. BALE 2007. www.gangsteri.com. Hertsigan hautajaiset 26.–29.12. Oranssi ry, Hiihtäjäntie 1, Helsinki. Keskiviikkona hardcorea, torstaina indietä, perjantaina räppiä ja lauantaina skata. Liput 4 euroa. www.myspace.com/oranssiklubi.
Jari Tamminen
